Ikävä, silloin ja nyt

En muista kuinka vanha olin, mutta ensimmäisen kerran kun lähdin ilman vanhempia tai muuta perhettä pelimatkalle ulkomaille, oli tunteet haikeat. Muistan miten pidättelin kyyneliä ja miten kurkussa oli golfpallon kokoinen pala. Muistan miten katsoin vanhempia kun bussi hiljalleen lipui pois pysäköintipaikalta, mutta mitään en näyttänyt, eihän sitä nyt joukkueelle halunnut näyttää että nyt on haikea oltava. Continue reading