Ut till holmen…äntligen.

June 4, 2013Leave a comment

Äntligen har vi kommit ut för första gången till holmen. Platsen jag stor älskar och vill spendera så mycke tid som möjligt under sommaren.

Platsen är alltså ny för mig sen jag började sällskapa med Annika. Sommarstället är hennes föräldrars och är i Esbo skärgård. Husen som är två stycken och kallas helt enkelt för stora eller gamla samt lilla eller nya villan. Det kommer el till den lilla huset och om man skulle vilja skulle man kunna fira tid även på vintern där bara man kommer ut till holmen först. Dock kräver det en hel del uppvärmande så ingen har spenderat tid där under vinterhalvåret.

Stora villan är sen byggd på det sättet att i den klarar man inte sig under vintern. Som lande ställe är det inte i princip ngt lyxställe, och så är det jag gärna ser det också. Sommar ställen skall vara lite enkla. Det skall inte finnas allt modernt och nytt och fint. Därför har man ju sommarställen, eller hur? 🙂

Iofs så finns det ju ändå ganska mycke lyx här som man klarar sig utan ifall man verkligen vill. Här finns TV, Internet via 3G modem och kylskåp. Men där var det. Den mera jordnära sakerna är att kok vatten får man från brunnen som står här på tomten, men dricksvatten hamnar man hämta med sig. Toaletten är ett utedass, då det blåser och viner så hör och känner man det. Så varmt det är ute, så är det inne(stora stugan alltså). Vi har då ett jätte fint eget rum med Annika som vi fått/får

Orsaken denna plats har blivit så viktig för mig är stil stor del på grund av att det ställe jag haft nära mitt hjärta och var jag spenderat mina barndomssomrar har sålts bort från släkten. Stället vi vid en sjö längre in i landet, och ägdes av min mormor och morfar. Då de blev äldre och inte mera orkade uppehålla platsen så till stor sorg av min mor och mig så sålde de bort stället. 😦
Detta betydde att jag ett antal år var utan ngn plats att fly stresset och vardaget man har hemma. Sen kom Annika in i mitt liv och då började vi ju åka ut hit. Annika har firat alla sina somrar här ute och platsen är såklart oerhört viktig för henne. Mitt sommar tomrum blev fyllt fort och jag hade igen en plats vart jag kan fly på sommaren för att komma bort de små stadslägenheterna och vardagen.

Det är också intressant hur man behöver…eller iaf jag behöver att ha en plats vart man kan åka för att få ledigt i tankarna från allt det vanliga som man har runt sig i vardagen. Tvätta kläder, städa, ordna upp mm. Visst är många vardagsuppgifter lite svårare att sköta och speciellt nu när vi har vår kära dotter, men det är värt det iaf.

Mina föräldrar har varit mobila personer om man vill säga så hela mitt liv. Då jag var lite gjorde vi hela familjen tält resor. Sen uppgraderades tältet till husvagn och dessa resor har gjorts mängder av. Det är ett speciellt och trevligt sätt att spendera somrar det med, men nog har man alltid ändå längtat att få fara till mormor och morfar till deras sommarställe. Det som ju också är av det viktigaste är att jag trivs jätte bra i sällskap av Annikas föräldrar som ju då också är här med oss.

Det som är skönt med sommarstället är att då det är så nära men ändå klart borta från sivilisationen och stresset som därmed kommer. Man kommer så loss från allt joxandet man har hemma, MEN, om det är ngt man behöver så tar inte det många timmar att söka det iom att man med åker med båten (cirka 5min) och bil (cirka 10min) hittar sig vid butiker mm. Ifall man vill iväg så är det inte heller en massa saker man måste komma ihåg eller packa upp för att kunna röra på sig. Mer eller mindre är det bara att dra t-skjorta på sig och fara.

Som med så många andra sommarställen så är vår ju som finast då solen skiner och det är varmt. Det som hämtar en stark prägel är ju dock det att då landet är vid havet, och ännu riktat ut mot östersjön så då det blåser söder ifrån så blåser det rakt in på gården, och den känns av, men det också kan man undgå om man vill. De har ett pergolan som man kan känna sig säker och varm då solen skiner in där. På detta pergola firas också majoriteten av tiden för här är också grillen och matbordet placerat, och det är ju där oftast man samlas ifall man inte vill vara för sig själv.

Men nu är jag då här och det är skönt som bara den. Dags att lägga datorn åt sidan och bara vara och njuta av det finaste i sommaren, alltså solen.

Sommar, årets bästa tid. :) — Sommar, årets bästa tid. 🙂

Jonas 30års fest.

June 2, 2013June 3, 2013Leave a comment

Och så är vi inne i sommar månaden, Juni. Underbart. Själv har jag födelsedag andra juni så månaden i sig själv är viktig, men dessutom är jag definitivt en sommar person. Jag tycker inte direkt om vinter och kallt, fast om det blir hyggligt med snö så kan de vara skoj. Det bästa skulle vara att det skulle vara varmt, men ändå snö. 😀

Iom att det är en ny månad så börjar jag med att kolla hur det gått med bloggen och kanske kanske jag kommit upp till mitt lilla mål…

| Månad | Posts |
| 01 | 11st |
| 02 | 11st |
| 03 | 13st |
| 04 | 11st |
| 05 | 12st |

…nopp, inte heller denna månad kom jag upp till 50%, men en bra månad iaf.

Festplatsen Jonas valt är alltså ett ställe som heter Ystävyyden majatalo, kan väl översättas till Vänskapens vandrarhem. Jonas bor nämligen här så det var logist att fixa festen här. Jonas firar sin 30års dag och då jag hade ledighet att ta ut på arbete, bestämde vi oss att komma hit och stanna lite längre. Själva festen var igår på lördagen men iom att det är så långt från var de flesta av hans komppisar kommer från så blev så gott som alla övernatten här. Så även vi. Jag tog då lite extra ledigt och vi kom redan på fredagen hit, och åker hem på måndagen då de andra redan idag söndag åker. De har ju arbete vilket jag inte har, skönt.

Dessutom kommer det lagom så får jag fira min egen födelsedag som är idag också här, och inte hemma i en liten två het tvåa. Vi har nämligen fått superbt väder. Det har varit som från molnfri himmel alla dagar, 20+ grader alla dagar och en lätt varm bris går som svalkar för att det inte skall bli för hett.

Jonas som vi är här och fester primärt är en intressant person som skapar alldeles säkert känslor och tankar i alla han möter. Han är en person som inte lämnar ngn kall, varken man gillar honom eller ej, men personligen har jag svårt att tro att ngn inte skulle tycka om honom. Jonas är en person som tar alla i beaktande.

Killen i fråga har ett starkt behov att studera sig själv, sina tankar, känslor och erfarenheter. Han vill förstå hur psykologi fungerar i olika människor och har bar blivit riktigt duktig att tyda olika tecken och signaler. Det bästa är det att han genuint gör det av pur intresse och vilja att förbättra sig och hjälpa andra också. Han pronglar inte sina tankar och åsikter på ngn, men ger dem vid behov och önskan i ett konstruktivt sätt.

Jag träffade Jonas första gången då jag började arbete i nuvarande arbetsgivare då han var en kollega i lokal supporten. Det som starkt band oss ihop var det att vi båda har svenska som modersmål och då företaget stoltserar sig i att vara ett Finskt företag så v

ar det skoj att också kunna snacka svenska. Vi mötte varandra även på ett helt annat plan än bara yrke fort och det har lett till att vi blivit goa vänner. Vi har inte ett stort krav eller behov att talas till alla dagar, eller ens varje vecka. Men varje gång vi träffas eller är i kontakt känns det som om inget skulle ändra men ändå har vi alltid massor att berätta och prata om.

Då Jonas flyttade till andra uppgifter inom företaget så var det första gången vi inte träffades dagligen i arbete och sen kom dagen han och sin partner väntat och hoppas på länge. De packade väskan och for på en resan runt världen. Dom höll blogg under sin resan och den hittas HÄR, länken hänvisar till Finska sidan men de har nog också en sida för Engelska. Jag rekomenderar att läsa för de har hållit detaljerat koll och kan ge goda tips om finanser för en sådan resa och de tar också upp saker man inte skulle kanske genast tro på om man själv tänker resa länge.

Men nu är vi då i Finland och närmare sagt i Salo som är mot Åbo hållet men mellan Åbo och Helsingfors. Det har varit under veckoslutet intressant att se Jonas vänner och se olika stils människor han fångat runt sig under alla åren. Vi är här då hela familjen och det orsakar ju nog det att vårt spenderande är lite annorlunda en de andras iom att vi har vår söta tös med oss. Bra har det gått och vi har nog kunnat delta i firande så mycke vi velat.

Alla har också haft förståelse att vi inte kanske kan vara riktigt lika intensivt med i gruppen och värför vi sitter i skuggan då andra sitter ute i solen. Som skrivet iaf så har det varit och är skoj hela tiden. Om själva platsen så är den underbar. Detta är inte ett hotell och inte heller ett motel. Som en sorts vandrarhem var man kan bo en kort stund, eller längre tider. Det är ett stort hus som man har egna rum som har egen toalett men inte annat. Man kan antingen ha hel, halvpensionat eller sen kan man helt enkelt göra så att man betalar för boendet med att göra arbete för platsen.

Detta skapar ett ganska intressant och varierande gäst klientel, vilket ägaren och andra som bor här önskar och hoppas på. Folk kommer med alla möjliga olika bakrundar och alla sätter sin egen prägel på platsen. Stället är därför också präglad av gäster och tidigare boende och hela platsen är fylld med allt från kant till kant vad kommer till prylar och dekoration.

Skönt att bara ta det lugnt ute i solen.

Ystävyyden Majatalos framsida och huvud entré

Jonas håller tal för de cirka 30 gästerna som deltog på hans 30års festen.

Daniel, Ystävyyden majatalos ägare och allt i allo. Även Jonas styvfar.

Programmet bestod av mat, bastu med sim i sjön bredvid.

En jätte fin kväll med varmt väder och vindstilla sjö.

På söndagen fortsatte det fina vädret. Finsk sommar som bäst.

På förmiddagen bjöds det på hälsosam smoothie.

Terassen fotad på inre sidan. Här ser man hur det vimlar av roliga och spännande detaljer överallt.

Bastustugan och tillhörande terass ännu från andra hållet.

Hauska viikko käynnissä

May 27, 2013May 27, 2013Leave a comment

Tästä viikosta uskon vankasti että se tulee päättyvän muistiin hauskana viikkona. Ensinnäkin koska työpäiviä on vain 3, ja niistä jo ensimmäinen takana. Toistaiseksi että tällä viikolla on painopiste töissä selkeästi kehityksessä sekä asiakaslähtöisestä ajattelusta, eikä niinkään sitä ns. tylsää sisällöntuottamista. Hauskaa sekin mutta sitä on tullut tehtyä aika paljon viime aikoina joten nämä asiakaspalaverit ja “propellihattu” tehtävät innostavat välillä.

Uusien asiakkuuksien kanssa työstämistä myös antaa lisäpontta tuottamiselle sekä uusilta asiakkailta tulee usein ideoita ja näkökantoja jotka välillä ratkaisee olemassa olevia ongelmia tai haasteita. Se joka myös on hauskaa on se että meillä on edessä pitkä viikonloppu ja vielä ensimmäinen reissu perheen kanssa. Ei se kovin kaukana ole mutta se ei olekkaan koko hommanNe juju, vaan se että lähdetään vähän pois arkirutiineista.

Teemme pienen matkan Ystävyyden majataloon joka on ystäväni isän hallussa ja ylläpidossa. Siellä vietetään toisen ystäväni syntymäpäiväjuhlia jotka ovat 1.6. sekä samalla vietän itse myös kun ovat 2.6. Lähdemme Kruusilaan missä paikka sijaitsee jo perjantaina ja ajatuksissa on ollut että tulemme pois vasta maanantaina, olenhan ottanu maanantain ja tiistain myös vapaaksi.

Tuntuu niin mukavalta tietää että saamme olla koko perhe yhdessä 6 päivää, ja tämähän on siitä hyvästä että tein pitkiä päiviä kun oli pimeetä ja raskasta talvella.

Tämä on jotain mitä todellakin tarvitsemme koko perhe, ja ihaninta tässä on se että sinne minne menemme niin se on rauhallinen varmasti viihtyisä päikka jos kertomiin ja nettisivut lupailevat.

Tulen kirjoittamaan tästä paikasta ja matkasta sitten enemmän kuin se o koettu mutta millä kielellä, sitä en ole päättänyt. Kuviakin varmasti laitan sitten mukaan.

Oman sanojen takaaminen

May 22, 2013May 22, 2013Leave a comment

Mikä on nyky-yhteiskunnassa kun ei uskalleta seistä omien sanojen ja tekojen takaa, oli se sitten kirjoitettu, sanottu, tahallinen tai tahaton teko?

Se joka on tietysti myös mielenkiintoista että kaikki sanovat samaa, “minä kyllä aina laitan nimeni mukaan”, mutta kuitenkin jostain näitä selkärangattomia henkilöitä kumpuaa esille. Kuinka monikin kommentoi näitä parkkipaikalla nirhauksia aiheuttaneille? Mikäli joltain kysyy että jättäistkölapun ovat kaikki tietenkin vakuuttelemassa että tottakai näin tekisi, mutta tekevätkö tosiaan?

Myös kevyempi versio tästä ovat ne jotka niin usein toitottavat että ei koskaan tilaisi Seiska lehteä, mutta jostain syystä kuitenkin tuo Seiska lehti on maan myydyin viikkolehti. Ihme ja kumma. 😀
Vakavuus asteeltahan tuo seiska on jotain aivan muuta kun nuo parkki- paikka/halli vandaalit jotka kolhivat tai nirhaavat mutta ei jätä lappua.

Samalla voisi kysyä netti käyttäytymisestä. Mikä saa ihmisen niin pelkuriksi että ei uskalla seistä omien sanojen takana kun pystyy kirjoittelemaan verkossa nimettömänä? Jengi rekisteröi itsensä vaikka mihin palveluun ja millä kutsumanimellä ja kirjoittelee sitä sun tätä ilman mitään vastuullisuuden tunnetta. Onkin mielenkiintoista nähdä ja kuulla miten moni väheksyy sitä että nimettömänä kirjoittaa netissä verrattuna siihen että nyt esimerkiksi kolhii toisen autoa.

Kolhiminen nähdää jotenkin vakavammaksi, mutta miksi näin?

Itse uskon syyn olevan sen että ne jotka kirjoittelevat harvoin joutuu vastuuseen, ja mikäli joutuvat saavat he vain jonkun pienen varoituksen asiasta, kun taas jos joutuu nalkkiin siitä että on kolhinut toisen auto joutuu siitä taloudellisesti korvaamaan.

Tämä kirjoitus on lähtöisin siitä että olemme kihlattuni kanssa asuneet yhteensä 5 vuotta asunnossa jossa elämme tällä hetkellä. Tänä aikana olemme jättäneet kerran lapun sisällä polttamisesta rappukäytävän ilmoitustaululle.

Tämäkin lappu oli ystävälliseen sävyyn kirjoitettu pyyntö, ei mikään valituskirje. Tämän lisäksi olemme kerran jättäneet lapun missä kysyimme jos saamme siirtää käyttämättömiä lastenrattaita varastossa hieman sivuun jotta me saisimme omamme lähemmäksi ovea kun me käytämme meidän vaunuja päivittäin.

Huomioitavaa on siis sen että olen aina laittanut nimeni ja puhelinnumeroni jokaiseen lappuun jotta muut voivat olla yhteydessä jos näin haluaa. Tänään sit kotiin tultaessa oli meidän postiluukusta pudotettu lappu missä pyydettiin siivoamaan rappukäytävässä olevat jäljet pois. Kyseessä oli hiekkajäljet lastenrattaista jotka olivat hissiltä meidän asunnon ovelle. Lappu oli…yllätys yllätys nimetön, ja valitettavasti se oli kirjoitettu monikko muodossa “te kun aina moititte…”. Olisikin mukava tietää miksi ne kirjoittavat nimettömänä ja miksi monikko muodossa, ikään kuin olisimme usein moittineet muita.

Sinäänsä minua ei jaksa hermostuttaa tai suututtaa koska tiedän että en ole mikään talon valittaja, ja olen aina tehnyt minun osuuteni kun on jostain kiinni, mutta nousipa tämän nimettömänä ja pelkurimainen käytös taas ajatuksiini.

Olimme nuo jäljet huomanneet, ja asiasta keskustellut kihlattuni kanssa ja vaikka mitään ei oltu sovittu niin itse ajattelin asian niin että kun meillä on rappukäytäväsiivous joka viikko niin ne häviävät siitä kunhan siivoja tulee. Tämä näköjään ei riittänyt jollekin naapurille joka tunsi tuskaa ja piti päästää höyryjä nimettömänä. Ei siinä mitään, jos se on jotakuta häirinnyt niin kävin sitten lakaisemassa pölyt/hiekat pois joten toivottavasti tämä nimetön naapuri nyt on tyytyväinen.

Mutta peruskysymykseen olisi kiva tietää näkökantoja, mikä on syy on että ei uskalleta esiintyä omalla nimellä?

Sjundeå-Cup

May 18, 2013Leave a comment

Tänä viikonloppuna pelataan Siuntiossa Suomen suurin käsipallon ulkoturnas, jälleen. Tämän vuoden uutuus oli tosin se että olin siellä tyttäreni kanssa. Amelien äiti nimittäin pelasi itse tänään. Tämän yhteydessä tulin miettineeksi omaan historiaan tämän turnauksen suhteen ja se on toden totta pitkä. Onhan tämä turnaus se paikka missä olin ensimmäistä kertaa koskaan kentällä pelaajana.

Vuosi oli 1986, olin 5v vanha ja sain pelata isoveljen joukkueessa. Isoveli joka on siis 3v vanhempi kuin minä. Ei ollut peliaikani kuin muutama hassu minuutti ja juoksin edes takaisin laidalla. Muistaakseni sain kaksi syöttöä joista toisen hukkasin. Seuraavalle kaudelle aloitin sitten pelaamisen itse. Tämän jälkeen oli Siuntio-Cup osa pelikautta ja aina sinne oli päästävä, oli sää aurinkoinen tai sateinen.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hauskaa jos olisi ollut kirjattuna ylös minkälaista säätä kunakin vuonna on ollut. Tänä vuonna kun perjantaina oltiin koko perhe katsomassa pelejä niin sää oli mitä mainioin. Aurinkoa melkein pilveettömältä taivaalta ja 20 astetta plussaa. Tänään lauantaina oli sitten pilvistä mutta taas oli kunnolla lämmintä, 19-astetta. Onni oli kuitenkin että sadetta emme tarvinut kärsiä, tätäkin on koettu useina vuosina. Se sade onkin sitten ikävintä mitä voi joutua kokemaan. Varsinkin kun on pelaaja. Kun kentät muuttuu kuravelliksi, pallo on liukas, nurmikko on liukas ja kuivaa ei saa päälle otteluiden välissä. Kylmäkin ottaa rautaisen otteen kun on märät tai kosteat vaatteet päälle, ja mikäli ei sadetta saa niskaa niin hiki aiheuttaa kosteuden vaatteissa.

Niin onkin useina vuosina flunssa tullut kylään turnauksen jälkeen. Mutta on se toinenkin ääripää aika raskas sekin, kun aurinko paistaa pilveettömältä taivaalta, yhtään ei tuule ja lämmintä on 20+ astetta. Juoda pitäisi paljon mutta myös muistaa syödä. Onhan tämä vaihtoehto kuitenkin mukavempi mutta raskas sekin.

Rupesin myös miettimään sitä että mitä kaikkea Siuntiossa olenkin kokenut ja onhan se lista aika vaihteleva. Olen kokenut ainakin seuraavaat:

kylkiluita murtunut,
aivotärähdyksiä,
olkapää käynyt sijoiltaan,
auringonpistoksia,
venähtäneitä ja nyrjäytettyjä nilkkoja,
lihasrevähdyksiä ja lukemattomia muita pikku kolhuja.

Tämän vastapainoksi niin on myös hyviä asioita. On kaiken värisiä mitaleita, on turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittu, on joukkueen parhaaksi pelaajaksi valittu, on hienoja voittoja sekä hienoja taisteluita koettu. On saatu ystäviä ja muita hienoja muistoja.

Kun ynnäsin yhteen vuodet jolloin olen ollut turnauksessa paikanpäällä tulin tulokseen 24, näistä olen ollut pelaajana 21 krt. Valmentajana olen ollut 8krt. Onhan tässä sitten koettu vaikka mitä näiden vuosien aikana. Nyt jos vielä Amelie alkaa pelaamaan käsipalloa tarkoittaa tämä sen että moni moni vuosi on vielä edessä.

Miinukset

Turnaus itsessään on ollut hyvin samanlainen niin vikoineen kun hyvien asioiden suhteen. Huonona esimerkkinä on vessojen määrät, niitä on liian vähän kävijämäärään verrattuna. Kun vielä samat vessat on pelaajien ja yleisön käytössä on siellä usein koettu tilanteita kun joku pelaaja on joutunut jättämään wc käynnin väliin ennen ottelua koska jonot ovat olleet niin pitkät. Myös palkintojen jako on mielestäni tehty hyvin koruttomaaksi ja liukuhihna kaltaiseksi. Usein unohtuu myös aikuisten sarjojen pronssi ja finaali otteluiden hehkutuset. Tänäkin vuonna kuulin ohikulkijailta kommentin; “ai pelattiinko naisten finaali äsken…sehän ois ollut hauska nähdä”. Tämä sen jälkeen kun finaalitulos julkistettiin.

Plussat

Hyviä asioita on sen sijaan esim kenttien “valmis” tarkistus järjestelmä, se on simppeli ja toimiva. Kuulutukset toimvat useimmiten oikein hyvin ja ovat tarpeeksi selkeät jotta tietää mille kentälle voi mennä jos haluaa nähdä jonkun tietyn ottelun. Tänä vuonna oli myös todella hyvin järjestetty pysäköinnin ohjaus.

Asioita joita pitäisi mielestäni saada lisää on yhteistyökumppaneita. Tämähän on näinä päivinä aika kiven alla, valitettavasti.

Mutta se on kuitenkin se tärkein asia että Sjundeå – Cup on osa käsipallo Suomea ja joka vuotista kalenteria. Tänne on kiva tulla (varsinkin kun on hyvä sää) ja täällä on kiva tavata kaikkia tuttuja vuosien varsilta. Vaihtaa kuulumisia ja samalla katsoa käsipalloa jota ei pelata otsa kurtussa ja veren makua suussa. 🙂

Tack Sjundeå IF!

MM-kisat 2013 ja uusi valituskohde

May 16, 2013May 16, 2013Leave a comment

Kirjoitin hieman aikasemmin siitä miten aina on oltava jostain mitä valittaa, ote aikasiemmasta kirjoituksesta.

“Jääkiekon MM-turnaus alkoi tänään ja sehä alkaa niinkuin aikasemmin isoin lööpein ja monen voimakkaan tuntein. Viime vuonna oli lippujen hinnat, tänä vuonna kokematon Suomen joukkue.”

Ja missä ollaan nyt kun alkusarja on pelattu. Suomi voitti lohkonsa ja kaikki ylistää Jalosta ja hyviä päätöksiä pelaaja valinnoista ja joukkueen yhteishenkeä ja suurta leijona sydäntä. No hyväähän ei voi vain olla yksikseen, on oltava valituksia ja näin jääkiekkoliitto sen tarjosi niin medialle kuin kansalle, ja tämähän oli tuttu virsi, lippujen hinnat. Ennen kisoja järjestäjän puolelta vakuuteltiin että edellisen vuoden kisojen lippu sotkut olivat takanapäin mutta miten kävikään kun puolivälierät lähestyivät.

Lippujen hinnat tulivat laajempaan tietoisuuteen ja aikuisen henkilön hinta joka vaihtei 200-260€ haarukassa kirvoitti edellisten kisojen keskustelut pintaan, ja ymmärrettävästi. Lapsen hinta oli 150+€ joten sekin todella verinen. Keskustelupalstat, Facebook seinät ja Twitter pursuaa kiukkuisia faneja. Asiasta kirjoittavat kaikki lehdet ja kahvihuone keskusteluissa kirotaan Kummolaa alimpaan helvettiin.

Tänään on sitten pelipäivä, ja noin puolen tunnin kuluttua alkaa itse peli Suomen ja Slovakian välillä, ja lippuja on myymättä n. 3000.

Miten onkaan järjestäjät ja sen päättäjät niin hölmöjä että astuvat samaan miinaan, ja vielä heti seuraavana vuonna. Olisin hyvin voinut käsittää että mikäli edellisistä kisoista olisi 5+ vuotta olisi tämä osatekijä unohdettu, mutta ei. Raha ahneet ja ilmaisten lippujen käyttävät päättäjät korottavat hintaa ja hierovat käsiä.

Tässä kooste eri linkeistä koskien tätä lippu farssia:

Kaiken kukkuraksi Veikkaus teki sitten sen että he puolittivat lippujen hinnan tänään kun peli on ja näin pääsee peliin jo alkaen 104€, ja ne jotka ovat liput ostaneet aikasemmin, harmi!

Mielenkiinnolla odotetaan miten jääkiekkoliitto tämän tällä kertaa selittää pois varsinkin kun katsojamäärät ovat jo aikasemmin täyttyneet ja tavoite +/- tulokseen on jo varmistettu. Onko ajatus nyt sitten se että nollilla ollaan joten nyt ruuvataan hinnat ylös jotta loput kävijät maksavat meille plussaa? Sikamaista toimintaa. Luvataan että ollaan otettu opiksi, ollaan toitotettu ja luvattu että näistä kisoista tulee fanien kisat jossa kaikki ovat tarkoitettuja pääsemään mukaan paikan päälle katsomaan otteluita. Tyhjiä sanoja vielä uudestaan. Ei nämä herrat näytä oppivan ja seisovan omien sanojen takana, harmi.

Änyway…

Toivottavasti näiden kahden tai kolmen tuhannen katsojan puuttuminen ei aiheuta että jo aikasemmin hyvät tunnelmat hallissa kaikkoa ja varsinkin se että Suomen leijonat voittavat Slovakian. Go Finland!

Deadlines

May 15, 2013Leave a comment

We all have to live with deadlines, either they may be personal or business one’s.

The funny things with deadlines are that we all know we have them, we often set them up by ourselves and yet they have the force to really stress one up til madness. The most common deadline to be broken is the one you set for yourself. And the more shallow the reason the sooner and easier it is for us to break them, and no harm done, don’t get me wrong. But what this post is truly about are the deadlines that actually cause stress and problems for others that should be eliminated or at least minimized.

The thing with business deadlines are that they certainly affects others, either you want or not. So how could deadline respect be lifted from the gutter it has ended in lately?

The one to crack this will most probably be very successful and rich, and further more well liked in he’s/her’s work community. One of the problems these days are that the deadlines are strained to the limit and they push people to the edge. Time is money and therefore deadlines are set in my opinion too close for the end result to be satisfactory for everybody. When the project time is set to be too short it as good as always means that some corners are drawn straight which means the faults may be hidden as the end result is presented, but sooner or later they will be revealed.

The case the triggered this post for me today was a project i have been working on long days and even on weekends, just so that i would reach the customer set result by a deadline that was known to be idiotic. Well as a worker i have high expectations on myself and the result i present. So this time i worked hard and including bending the rules to achieve the customer set goal. And so came the day today when the deadline was reached at 11:45am. I presented the result earlier during the morning and i transferred it to the production environment as agreed. 11:48am the customer sent me an email telling me not to move it to the production environment and that we would check the situation again next noonday. Meaning that they moved the deadline by them self, without a apology, or even a reason on why the wanted did this.

Cases like this really angers me and as soon as i heard the news my interest and urge to please the customer dropped like a stone. Why doesn’t the customer respect their own deadlines. I would like to know what kind of problems this resulted at their own end as the end-users should have had a seminar from 12am to 5pm where this was to be presented. Now as the order not to go live with was told to me there was nothing to present to the end users.

Well, at the end the problem is not mine. When the command to go live reaches me i just have to do one simple thing and everything is set. As i did reach the goals for what the project was set for, there wont be any changes made anymore. So, when to go command comes i just launch the result and the customer will have to explain themselves to their bosses.

But it’s still very annoying and sad that these things happens over and over again all over the business world. 😦

Materiaali, oman tai toisen.

May 14, 2013Leave a comment

Mikä on kun välittäminen nyky-yhteiskunnas on tippunut niin alas mitä tulee materiaalista?

Valitettavasti nykyään ihmiset vain havittelevat tavaroita ilman minkäänlaista välittämistä. Tästä on hyvä esimerkki työnantajan välineistä. Olen siis ollut nyt IT-alalla töissä päätoimisesti sitten vuoden 2007, ja ennen sitä aikanaan olin töissä Helsinki-Vantaan lentokentällä töissä n. 4 vuotta. Näiden vuosien aikana olen nähnyt niin räikeetä käsittelyä työnantajan luovuttamista tavaroista että usko hyvään alkaa rapistua tämän asian tiimoilta.

Reaktion pitäisi olla seuraavanlainen kun oma työlaite rikkoutuu, AINA!

Se joka antaa pohjaa tälle väittämälle että ihmisten välittäminen on käsittämättömän alhaista. Olen nähnyt työntekijöitä jotka tahallisesti rikkoo työpuhelimia ja työasemia vain ja ainoastaan siitä syystä että on tullut uudempi malli markkinoille. Ja valitettavan usein työnantaja vain antaa ja antaa uusia. Olen keskusteluissa kuullut usean henkilön jopa avoimesti myöntävän että “ei se nyt oikeastaan vahinko ollut” ja heti perään toistavan omat oikeutensa sillä että työsopimuksessa lukee että työnantaja antaa työkalut työn tekemiseksi. Tästä olenkin usein ihmetellyt että miksi ei työnantaja kirjoita lisäpykälänä että heillä on oikeus evätä tämä oikeus mikäli voidaan todentaa että rikkoutuminen on tapahtunut huolimattomuutta?

Mikä siis tekee sen että olemme niin väliinpitämättömiä tavaroiden suhteen?

Hyvänä esimerkkinä asiakasyrityksessä aikanaan kokemani seuraava tapaus:

Käyttäjä aloitti uutena työntekijänä yrityksessä XYZ. Tulopäivänä hänelle luovutettiin käytetty mutta kuitenkin hyvässä ja toimintakuintoisessa tilassa oleva n. 1600€ maksava kannettava tietokone, sekä noin 550€ maksava business puhelin. Kun toimitin tavarat hänen huoneeseen ja hänen esimiehensä oli vielä paikan päällä niin uusi työntekijä tokaisee ääneen minulle hieman ärtyneenä “eikö teillä ollut uudempaa konetta minulle ja miksi minulle annetaan tämä b-luokan puhelin?”

Huomioitavana siis se että olin palveluntoimittajan puolella ja laitteet olivat hankittu/ohjattu asiakkaan oman IT-osaston toimesta hänellä ja minä vain asensin ne. Tähän minä sitten vain tokaisin että turha murista asiasta minulle, työnantajasi on nämä sinulle märännyt ja kaikki palautteet tavaroista voit ohjata esimiehellesi tai IT-osastolle. Me palveluntoimittajan vain seuraamme meille asetettuja sääntöjä ja käskyjä.

Aikaa kului noin 3 viikkoa ja yllättäen tästä koneesta tuli virheilmoitus jossa “virhe” oli se että kone oli luvattoman hidas. Otin koneen meille tarkistettavaksi ja mitään virhettä ei löytynyt, ja käynnistys oli kellotettuna noin 110 sekuntia nopeampi kuin hänen kolleegansa saman merkkinen ja mallinen kone. Palautin työaseman hänelle ja totesin että virhettä ei löytynyt tai voitu toistaa, ja että meidän tekemien testien perusteella tämä on täysin kunnossa oleva kone. Tässä siis huomiona että koneen käynnistys ei kestänyt mitään luvattoman pitkiä aikoja.

Aikaa kului jälleen noin 2 viikkoa kun tuli seuraava ilmoitus koneesta että R-kirjaimen nappi ei toimi. Kone meille tarkistettavaksi, tämän yhteydessä huomasin että nappi oli selkeästi irrotettu jollain terävällä koska muovissa oli selkeät merkit. Tästä ilmoitin IT-osastolle joka otti asian talteen. Näppäimistö vaihdettiin huoltona valmistajalta ja kone takaisin käyttäjälle joka ei näyttänyt tyytyväiseltä kun ystävällisesti palautin saman koneen.

Aikaa kului nyt 2 päivää niin tuli palvelupyyntö puhelimesta että sitä ei voi käyttää koska pätkii puheluja. Korjaus ja palautus ja korjausen aikana vielä “huonompi” puhelin josta myös sain kuulla.

Tätä rumbaa jatkoi noin 4kk kunnes yhtenä päivänä kone tuli takaisin täysin kelvottomassa kunnossa ja käyttäjä yritti siltä seisomalta selittää että eräs mies olisi

Kuvan kone ei liity kirjoittamaani tapaukseen mutta ei se kaukana ollut se kone joka meille toimitettiin.

pakittanut yli hänen työlaukkunsa jossain parkkihallissa. Yritin tietenkin tiedustella kuka tämä henkilö oli koska olihan tämä asiakkaan käyttäjä varmasti pysäyttänyt henkilön ja pyytänyt yhteystietoja vakuutusilmoitusta takia, mutta ihme ja kumma, ei hän ollut näitä toimia suorittanut. No kone uusittiin ja hämmästykseni oli suuri kun tämän yrityksen IT-osasto hankki käyttäjälle upouuden koneen, vaikka ns. varalaitteita oli hyllyssä. Kun asiasta tiedustelin oli vastaus: “emme jaksa tätä puljaamista ja jatkuvaa selvittelyä niin hankitaan hänelle uusi kone!” …SIIS MITÄ? Näinkö sitä vain taivutaan. Käsittämätöntä.

Eikä niin yllättäen kuukauden tämän jälkeen käyttäjä sai uuden puhelimen samankaltaisen rumban jälkeen.

En voi ymmärtää miksi yritys taipuu näin eikä aseta työntekijälle mitään vaatimuksia, mutta kysymys kuuluu vieläkin, mikä tekee käyttäjästä niin koppavan ja omasta mielestä oikeutetun että hänelle on aina tultava uusin ja hienoin laite?

Minulla on vaikeaa uskoa että käyttäjät ovat näin huolimattomia itse ostamista laitteista? Vai onko niin että näin se vaan on, aina saa ostettua uudet laitteet?

Kuinkahan monessa yrityksessä nähdään selkeä trendi siitä että kun tulee esim uusi iPhone markkinoille niin yhtäkkiä vanhat mallit jotka ovat käyttäjille alkaa hajoilemaan, sitä mukaan kun se on tullut saatavaksi? Olisi mielenkiintoista myös saada selville kuinka paljon yritykset laittavat rahaa korjauksiin ja uusiin laitteisiin jotka eivät ole eläneet sitä omaa elinkaarta loppuun?

Luulisi myös että yritykset olisivat tästä kiinnostuneet koska sehän toisi säästöä, ei ehkä miljoonia mutta kyllä se tuhansien eurojen arvo on näinä päivinä merkittäviä summia keskisuurelle yritykselle.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että tälle työmateriaalipolitiikalle tulisi oltava porrassäännöstö. Tässä pikaisesti keksitty mutta tämän kaltainen se voisi olla:

Käyttäjä tulee ja hänelle luovutetaan X € määrän arvoinen laite
Mikäli laitteeseen tulee vahinkoa joka on pääteltävissä huolimattomuuteen tai vahingontekoon puolitetaan uuden laitteen arvo
Mikäli tämä tapahtuu uudestaan puolitetaan jälleen seuraavan laitteen hankinta arvo.
Mikäli tämä tapahtuu uudestaan on työntekijän itse hankkimaan laitteen joka on riittävä työntekoon oman maun mukainen

Tässä mallissa esimerkki voisi olla seuraava:

Käyttäjä saa uuden 500€ puhelimen
Käyttäjä saa laitteen jonka arvo on 250€, jos on käytettyjä puhelimia niin sellainen.
Käyttäjä saa laitteen jonka arvo on 125€.
Käyttäjä on velvoitettu hankkimaan itse seuraavan laitteen että sellainen on oltava

Toinen yksityiskohta joka tulisi mielestäni lisätä pykäliin että työnantajan laitteisiin olisi aina oltava suojakuoret ja näyttösuojan. Näillä voitaisiin jo pelastaa monta, ja yleensä 80€ alkavien korjauskeikkojen esiintymisiä. Tässä kuvaamani toimenpiteet on tapa hieman pakottamaan työntekijät pitämään huolta laitteista koska ja samalla yritykset voisivat säästä summan sieltä täältä.

Mitä muita tapoja voisi olla vaatia henkilökunnalta arvostusta työvälineitä kohtaan?

SM-finalerna

May 10, 2013Leave a comment

SM-Damfinalen

OJ OJ OJ, vilken final. Förhandsfavoriten Sävehof som man trodde att skulle så överlägset ta vinsten iom att de inte förlorat en match under säsongen. De började också starkt och för en liten stund, de första 10minuterna börja det dessutom se ut att så var det packat och klart. Men Luigi började kämppa och mycke dessutom. De knappade in och till och med förbi till halvleken. Vid 30min spelat stod spelet 16-15 för Lugi till syns var Sävehof tränare Henrik Signell ännu lugn.

Under andra halvleken var just lika spännande som första. Lagen tog turvis ett måls ledning eller till och med två men inte vid ngt skede drog någotdera laget övertygande från det andra. Då 60min var spelat visade resultat tavlan 29-29 och det gick till 2*5min förlängning.

Första 5min gick åt Sävehof 4-1.
Den andra 5min gick även den åt Sävehof med siffrorna 5-4.

Detta innebär att Sävehof tar SM-guld med slutsiffrorna 38-34 och därmed fester den finaste medaljen igen.

Det man måste göra som handbolls fan är att lyfta hatten åt Lugi. De kom som “underdogs” i matchen men de spelade, de spelade som de bäst kan och ger Sävehof en riktig fight. Det som också var beundrarsvärt var att de spelade jätte aggressivt försvar. Det syntes till under matchen 6-0, 5-1, 3-2-1 och till och med 3-3 försvars metoderna. Det var rörligt och hårt som verkligen fick Sävehof att stela till det.

Det är verkligen underhållande att se på match där defensiven är så aktiv och aggressiv och hela matchen igenom. Inte bara en lite stund här och där. Spelare jag skulle vilja lyfta fram var Lugis Nathalie Hagman, hon spelade aktivt och varierande spel offensivt. Hennes “no look pass” är ngt som borde vara enkelt för andra att ta efter men ändå händer det inte så ofta. Även Lugi spelaren Adler kämppade beundrarsvärt och hennes backskott var ngt man borde få tränad in åt alla andra backspelare.

Från Sävehosf prestation måste jag nog säga att jag är överraskad hur låsta dom blev då Lugi lyfte upp försvaret. Spelare i deras kaliber skulle man tro att vet hur man skall öppna ett högt försvar som det men det hände inte. Men de hade överraskande svårt att öppna motståndarens försvar.

Grattis ännu IK Sävehof för guld och även Lugi HF för silver, samt tack för den underbara finalen ni bjöd på.

SM Herrfinal

Vilken match, det är i matcher som dessa som man inser värför man älskar handboll. Kristianstad(IKK) började starkt och det började se ut som i damfinalen att förhandsfavoriten tar segern. Men efter en olyckligt kast hamnade Kristianstad målvakten lämna plan, och i själva verket hallen för att fara och visa sig till läkare efter att fått en boll rakt i planeten. Detta var troligen en matchvändare för Kristianstads första målvakten Lucau var den klart starkare av de två de hade med sig till finalen. Drott tog sakta men säkert och knappade in på IKK. Drott Halmstad (DrH) visade speciellt i början av matchen ut som små killar som inte skulle bli tryckta ner i golvspringorna av hemma laget IKK. Men de kämppade och slet och jobbade på ett beundrarsvärt sätt genom matchen. Speciellt byte av målvakten i DrH inverkade stort på spelet. Bladh spelade stabilt och höjde räddningsprocent destu längre matchen framskred.

Och vilket avslut vi fick på matchen. På sista sekunden av matchen lyckade DrH knipa in bollen mellan IKK målvaktens ben från ett distansskott från mitt på plan. Man kunde inte riktigt förstå att bollen gick in och att den godkändes. Det vara bara en så otrolig situation i sin helhet.

IKK spelaren Lars Möller Madsen är en imponerande gestalt på plan. Killen som är 205cm lång och väger 112kg är som ett ånglok då han kommer igång med rörelse. Personligen om han skulle komma i full fart emot mig i en match så skulle jag högst troligen bara ställe mig åt sidan. 😀

Slutresutatet på denna match var då alltså 27-28 (14-9).

Grattis Drott Halmstad för SM-guld och IK Kristianstad för silver, och special tack även här för super underhållande och spännande final

Handboll FI, och SE

May 9, 2013Leave a comment

Igår onsdag blev det klart i 3 raka spel att Riihimäen Cocks var starkast i handbolls Finland. Dicken hade ett bra försök att rubba Cocks i den andra matchen men både i första och tredje matchen var det nog Cocks som sist och slutligen förde matcherna. Stundvis kunde Dicken knappa in men ngt var det som ändå blev ett hinder.

Dicken

Dicken har ändå gjort en fin säsong och då det kommit så mycke nya spelare, de har som andra lag haft sin andel av skador på nyckelspelare men ändå spelat fint genom säsongen. Många spådde före säsongen att Dicken skulle komma till final vilke de gjorde. Det fina med Dickens lag denna säsong är det att spelarna varit ganska unga och då dom fått i ett så här tidigt skede fått såhär fin erfarenhet kommer det säkert att bära frukt i framtiden.

Detta var också första herr nivås medalj chefstränare Thomas Lindströn fått, och fast det inte blev den klaraste av skaran så kommer den säkert att smaka om en liten tid då den största besvikelsen lagt sig. Samtidigt blev fått från vad han jobbat för så det finns säkert bränsle och hunger för mera. Som tränar duo har det visat sig fungera bra för Lindström – Monnberg och ifall de tränar ännu vidare så tror jag att det kommer att bli riktigt bra ännu.

Det jag hoppas är att Dicken kommer att fortsätta i den uppläggningen de har och att arbete fortsätter där det är nu. Inte så att en hel del spelare byts mm. Om de får fortsätta med det dom har så vågar jag nu redan tippa att säsongens 2013 – 2014 mästare blir Dicken.

Dock har vi en sådan intressant informations gnista här under att paret Lindström-Monnberg tränat redan flera år tillsammans i Dicken, de har hämtat fram spelare som Weber, Knuts, Remy, Ahlgren, Mäkelä. Så frågan lyder, har de ännu att ge dessa spelare?

Cocks

Cocks dominerade denna säsong inhemskt och i Baltiska ligan spelade de sig upp till en jätte fint silver. Det var inte många som kunde komma med verkligen utmanande motstånd. Bara ett lag lyckades vinna finska mästarna under grundserien och det var Karislaget BK-46. De lyckades på hemmaplan vinna Cocks med siffrorna 39-36.

Cocks spelade också en match jämnt och då var det Helsingfor IFK på sitt hemmaplan, 38 lika slutade den matchen. Cocks styrka genom säsongen har varit spelarn Tamminen, Järve, Safronii och Antti Rogenbaum som utespelare. De har haft en skräck faktor som fått många av motståndarna att skaka i bunten före matchen ens börja och rutinen de har spelat med har varit imponerande. Det mest otroliga i min blick är mål effektiviteten Teemu Tamminen har presterat under säsongen. Kan inte komma på ngn under min karriär som skulle varit så dominerande som han. 24 matcher och 240 mål. Då man ännu jämför med nästbästa målgören för säsongen som presterat under lika 24 matcher 181 mål så är dessutom skillnade där enorm.

Chefstränare Kaj Kekki har knappast haft en lät uppgift framför sig under säsongen då han har starka spelare som han haft, och en blandning med olika nationaliteter dessutom. I en intervju nyligen kommenterade att då han kom som tränare och skulle bygga upp laget så hade han 4 spelare som kontrakt och en högt krav för resultat då det blivit några svackande säsonger innan. Men Kekki har presterat och visat värför han kan klassas som de bästa tränarna i Finland. Det skall bli intressant att se om spelarna fortsätter i föreningen eller kommed det att sättas en ruljans för att byta spelare. Massor står på spel i hur föreningen får finanssen att fungera för sanningen är den att har man så många spelare utomlands så behövs det också ett stabilt flöde pengar in. Ifall laget hålls ihop så kommer det säkert att vara en verkligen stark mästarkandidat i detta lag.

FM brons

Bronset i år tog HC West åt sig och det med ett imponerande sätt dessutom. De slot ut Karisföreningen BK-46 med största marginal någonsin. Resultatet räknas ju i ihop räcknade målskillnade av två matcher och resultatet blev 66-41. West som misste en hel del spelare då de for till Dicken har varit i motvinden med sina unga och oerfarna speare. Visst har de fått några starka spelare in, för man kan ju inte glömma spelare som Olle Stenius, Miro Koljonen och Jani Tuominen som drog West skjortan på sig. Men för övrigt var det en hel del spelare som inte erfarit dessa spel tidigare med det ansvar som de nu hade. Visst har ju Sami Silfver, Kihlstedt, Sundberg, Raerinne och Genberg varit med i dessa hårda matcher, men de har inte haft samma prestationspress på dem samt ansvar.

Killarna tog ändå ansvaret emot och presterade. Det som säkert gjort sitt är att de har av Finlands absolut största stjärnan som spelare samt även tränare Mikael Källman och styra och lära spelarna till sina roller. Det faktiskt väcks massor tankar och frågor, vad är det han exakt gör för att kunna på så kort tid som dessa bygga upp ett lag som så överklassar en anrik förening som BK-46 i bronsmatcherna.

BK-46 som fallit bort i kvartsfinalerna flera år i rad hade inte nog att fälla Cocks i semifinalerna, det överraskar ju inte, men att de sen blir så snälla, så dåligt presterade i de två sista matcherna, det överraskade mig. Är det så att självförtroende tappades i semina så totalt att inte chefstränare Jan Källman lyckades hämta tillbaka den? Jan Källman som även han är en välkänd och respekterad hamdbolls figur. Som f.d. stjärnspelare och domare samt tränare har han säkert också fickan full med goda tips.

Grattis i alla fall till medalj trion och nu är det lite semester som och sen börjar runda på nytt med sommarträningar mm inför nästa säsong. Skall bli intressant.

SM-finalerna

Idag spelas även finalerna i Svenska herr och dam elit serierna. Detta är ngt som man också tycker om att följa iom att serienivån är klart högre än i Finland, och jag också upplevt dom på plats ett år i globen. Svenska finalerna är inte samma som i Finland iom att där spelas en match och den avgör mästaren. Detta betyder att laget måste prestera säsongens bästa match på en gång under möjligen 60minuter. Detta sätter sin egen prägel på finalerna. Om man vill kan man ju tolka det även så att i Finland så har du alltid möjligheten att klåpa 2 matcher men ändå vinna det finaste. Vilken som nu är bättre, det är upp till var och en att avgöra.

På herrsidan möts i finalerna IFK Kristianstad mot HK Drott Halmstad.
På damsidan möts i finalerna IK Sävehof mot Lugi HF

Det roliga med damsidan är den att IK Sävehofs huvudtränare Henrik Signell är bekant till mig via det Finska damlandslaget. Han har hjälpt till där med träning och spelanalyser tidigare. Sen han förra året blev vald till tränaren för damerna i Sävehof har hans tid tyvärr varit så på kortet att det inte syntas mycke av honom, tråkigt. Men han har varit med före det på flera resor och flera träningar och det är en riktigt hygglig kille, det kan jag garantera. Därför sitter jag nog och hejar på dem i matchen idag. De är också förhandsfavoriter vilket är ju alltid trevligt.

Skall skriva lite senare om de två matcherna för jag kommer att se på dem i tv. Hoppas de också blir av kvalitet och stämning spännande och hårda.