Näin olen kotiutunut jälleen edustusmatkalta ja tunteet ovat kaksijakoisia. Osaltaan on niinkuin aina hienoa olla kotona mutta samalla on haikea fiilis kun näin ollaan taputeltu EM-karsinnat pakettiin.
Kirjoitan oman kirjoituksen menneistä neljästä vuodesta ja keskityn tässä ja nyt menneeseen viikkoon mikä on ollut maajoukkuetäytteinen.
Tämän kertainen rypistys yhdessä joukkueen kanssa alkoi oikeastaan viikolla 23 kun Suomessa pelaavat pelaajat tapasivat kolmasti harjoittelemaan tiistaina, keskiviikkona sekä torstaina. (3.-6.6.) Viikonloppu oli vapaa ja maanantaina 9.6. kaikki kerääntyi Solvallan klo 10. Maanantai ja tiistai mentiin jo totusti 2 harjoituksen sekä yhden palaverin ohjelmalla ja fiilis oli oikein hyvällä mallilla.
Treenit menivät hyvin vaikkakin valitettavasti maajoukkuerinkiin come-backin suorittanut Julia Lönnborg hieman muljautti nilkkansa. Onneksi tästä ei tullut liian ikävä tapahtuma ja saimme pitää hänet mukana joukkueen kanssa. Täysin ongelmitta tämä viikko ei sujunut (koskaanhan eivät mene täysin suunnitelmien mukaan) kun saimme tiistaina jännitysmomentin pystyyn.
Tiistain aamuharjoitukset oli Solvallassa mutta iltaharjoitukset oli tarkoitus pitää Karjaalla missä ottelu pelattaisiin. 16:00 oli tarkoitus lähteä bussilla liikenteeseen mutta sitä ei koskaan tullut. Selvittelyä ja ihmettelyä ja inhimillinen erehdys oli sattunut. Tästä ei Suomi-naiset hätkähtänyt vaan saatavilla olevat autot sekä Solvallan avustuksella saimme kaikki pakattua pikavauhtia autoihin ja olimme matkalla. Karjaalle kerettiin ajoissa ja harjoitukset vedettiin normaalisti läpi ja palattiin Solvallaan. Samalla saimme tietysti varmistettua että keskiviikolle bussi oli tulossa sovitusti.
Pelipäivän aamuharjoitukset oli ensin tarkoitus suorittaa Karjaalla mutta tämä muutettiin jo ennen viikon alkua niin että saimme vetää sen läpi Solvallassa, koska raskaat tunnin matkat edes takaisin Karjaalle olisi ollut energian ja keskittymisen tuhlaamista. Harjoitus meni hienosti ja joukkue oli valmiina taistoon. Keskiviikkona bussi olikin hienosti ajallaan ja suurin osa pelaajista siirtyi sillä peliareenalle. Huolto eli minä ja Niklas lähdettiin ensimmäisenä autolla liikenteeseen jotta saisimme kaikki kuntoon ennen joukkueen saapumista ja kaikki osoitti olevan kunnossa, kunnes aivan ennen Karjaata meille kantautui tieto siitä että bussikuski olikin sitten päättänyt ajaa…yllättävän reitin.
Jostain käsittämättömästä syystä hän oli lähtenyt seikkailemaan Espoon kautta Hankoon tielle joka aiheutti ylimääräisen 30min lenkin, joten tunnin matkan sijaan joukkue viettikin 1½h bussissa. Saimme paikat kuntoon, sovittua ottelutapahtuman järjestejän kanssa niin että joukkueen saapuessa Karjalle joukkue sai virkistystä ennen ottelua.
Ottelussa valitettavasti emme koskaan päässeet ihan kantaan kun alku oli raskas, mutta silloin myös Islanti peluutti “ykkösketjua”, mutta kun joukkue sai juonesta kiinni alkoi peli näyttää ihan hyvältä. Toinen puoliaika olikin hyvä ja varsinkin kun Islanti peluutti pelaajia jotka iältään ja kokemukseltaan vastaavat Suomen joukuetta pelimme toimi hyvin. Itse asiassa olimme silloin tasavertaisia. Häviön maaliero oli kotona -9, kun se Islannissa edellisessä kohtaamisessa oli -16 joten parempaan suuntaan menemme kokoajan. Tämäkin vahvistaa uskoa siitä että tekemällämme työllä on ollut hyvää tulosta.
Ottelun jälkeen pelaajat suuntasivat kotiin ja torstai oli rauhoittumisen ja palautumisen päivä. Tällöinkin joukkue kerääntyi ja niinkuin viime kerralla ohjelmassa oli Yoga Nordicin vierailu. Edellisellä MJ-viikolla saimme kokea jotain uutta ja hienoa ja näin myös tällä kertaa.
Perjantai olikin sitten perinteiset harjoitukset Pirkkolassa sekä menttaalivalmentajan Karinan luento joka jällen laittoi ajatukset pyörimään, kyllä se on vain todettava että hän osaa työnsä ja saa pelaajat kehittymään tällä puolella todella hienosti.
Lähtöpäivä koitti ja 7:30 joukkue oli sovitusti kentällä. Matka alkakoon. Tällä kertaa lensimme Pariisiin josta matka jatkui bussilla määränpäähän. Pariisissa meitä oli vastassa oma attaché joka puhui sujuvasti englantia joka helpotti koko meidän matkan ajan järjestelyä ja menemistä. Oikeasti meillä oli 2 omaa attachéaa jotka avusti meitä koko matkan ajan ja näin hienoa palvelua emme ole saaneet missään.
Kaupunki mihin menimme oli kaupunkiin nimeltä La Roche-sur-Yon (Linkki Google Maps). Seuraava etappi suoritettiin siis bussilla ja matka oli 456km. Bussi oli hieno 50 paikkainen joten kaikille oli tilaa eikä tarvinnut ahtautua ja kaikki sai oman “rivin”. Pysähdyksiä oli sopivasti ja pientä suolaista naposteltavaa tuli ostettua aina seuraavalle istumalle. Bussissa meille oli tarjolla ruokatarjotin joka oli totutuihin standardeihin oikein hieno, vaikkakin olivat monella jäätyneet kuljetuslaatikoissa.
Matka aika oli kuitenkin pidempi kuin oli alkujaan suunniteltu koska esiintyi ruuhkia joten kun meillä piti harjoitukset lauantaina alkaa 18:00 niin saavuimme vasta 19:00 perille. Nopea vaatteiden vaihto ja teippaukset ja kun saimme hieman lisäaikaa 20:00 jälkeen niin kevyt lihaksia herättelevä harjoitus saatiin pidettyä. Tämä harjoitus ei suoritettu itse peliareenalla vaan “pienemmällä” paikalla joka kuitenkin oli meidän totutuihin standardeihin verrattuna oikein hieno. Tarkkaa tietoa ei ole kuinka paljon yleisöä halliin mahtuu mutta varovainen arvio olisi 1000-1300.
Tämän jälkeen siirryttiin hotellille syömään illallista ja mukavat yllätykset senkuin jatkuivat. Hotelli oli tosi hieno ja keskellä kaupunkia. Huoneet olivat hienot ja kaikkien iloksi WiFi oli tarjolla kaikkialla, eikä vain jossain yhdessä tietyssä paikassa niinkuin usein olemme saaneet kokea. Jos on jotain minkä Ranskalaiset hallitsee niin se on ruoka. Täällä ei tarjoiltu matkan aikana mitään perinteistä pasta ateriaa joka aterialle, vaan ruokaa oli runsaasti, vaihtelevasti ja todella hyvää.
Sunnuntai, pelipäivä. Aamulla oli harjoitukset totutusti ja tällä kertaa saimme suorittaa sen itse peliareenalla ja ei voi muuta sanoa kun WOW! Koko kompleksi oli vain parivuotta vanha ja mahtava. Pukukopit olivat selkeästi ajateltu loppuun asti. Oli pukeutumis tila, pieni onkalo fysiolle missä oli kaksi hieromapöytää ja kaikille pelaajille omat naulaukot ja kaappi käytössä. Halli itsessään vetää 1000-4900 katsojaa. (linkki areenalle)
Matkustimme aina hallille ns. takakautta jotta pääsisimme suoraan halliin ja pukuhuoneisiin joten emme niinkään nähneet mitä kaikkea halli tarjosi mutta suoraan kopin vieressä oli toinen jättimäinen halli missä oli mm 6kpl 100m juoksurataa, huikea kiipeilyseinä sekä liikuntatelineet.
Harjoitukset menivät hienosti ja jos jotain enteili illan tapahtumia oli se että paikalla jo aamu 9 oli Suomen joukkueen lisäksi TV väkeä mittaamassa valoarvoja, järjestävän organisaation henkilökuntaa viilaamassa viimeisiä asioita kuntoon kuten mainosten jakaminen kaikille tuolille, valotaulumainokset kentän laidalla sekä muuta järjestettävää eikä näitä henkilöitä ollut 1-2 vaan lähemmäs 10-20. Tekninen palaveri pidettiin samassa paikassa joten tämä helpotti kun ei tarvinnut kenenkään lähteä muualle vaan Nea joka siellä meitä edusti tuli joukkueen kanssa ja lähti joukkueen kanssa. Ainoa ongelma oli se että ottelun delegaatti oli jäänyt jumiin matkalla lentojen takia joten hän ei ollut paikalla ollenkaan tässä vaiheessa.
Harjoitusten jälkeen suuntasimme hotellille takaisin syömään ja lepäämään. 16:00 koitti aika kun lähdimme hotellilta takaisin hallilla ja odotukset oli korkealla. Olimme saaneet kuulla että jo kello 14 oli hallin ulkopuolelle kerääntynyt katsojia jonoksi. Lyhyt 15-20min matka sujui hienosti ja tunnelma oli loistava. Halliin tultiin jälleen takakautta ja heti ulko-oven sisäpuolella oli ensimmäinen valokuvaaja ja hallista kuului meteliä ja musiikkia joten nyt oli tunne sellainen että ollaan oikeassa paikassa, tällaista tämän kuuluisi olla. Pelivaatteet päälle ja kun olimme menossa halliin meidät pysäytettiin hallin ovella, syy, koko joukkue menee kerralla sisään ja mikä sisääntulo. Hallissa oli jo paljon väkeä ja kannustus oli meillekin raikuvat kun astuimme sisään areenalle. Kun Ranskan joukkue tuli sisään oli meteli vielä kovempi.
Lämmittelyn jälkeen koppiin vielä viimeistä fiiliksen nostattamista varten, ja kun oli aika suunnata kentälle meidät jälleen pysäytettiin ovella. Pelaajat kuulutettiin sisään yksitellen ja hallissa oli mahtava tunnelma. Vaikka ottelutulos ei mairitteleva ole niin positiivista ottelusta löytyi ja vaikka Ranskan joukkue olisi voinut olla kuinka ylimielinen tahansa niin sitä ei esiintynyt. Alku oli hyvä mutta kyllä se on vain todettava että vastus oli todella kova. Ranskan #64 Alexandra Lacrabere oli hurjassa vauhdissa ja teki 8 maalia ja osoitti kyllä olevansa todellinen mailman huippupelaaja kaikille. Myös numero 21, Laura Gaudefroy oli hurjassa vauhdissa myös hän tehden 8 maalia. Suomen paras maalintekijä oli pieni mutta pippurinen Kathlen Ax tekemällä 3 maalia ja hän taisteli todella hienosti myös puolustuksessa, mm pariin kertaan sitomalla/estämällä parhaimillaan kahta Ranskalaista kerralla.
Joukkueemme oli kovin pienikokoinen emäntiin verrattuna mutta taistelutahdossa emme paljoakaan hävinneet ja mikä parasta joukkue oli yhtä. Aina maalintehtyämme tai muun hienon suorituksen toteutettua oli tuuletukset ja yhdessä tekemisen ilo esillä. Tämä jos jokin on joukkue suurella J:llä. Ottelun jälkeen olemme tottuneet että halli tyhjenee katsojista nopeammin kuin tuhka tuuleen mutta ei Ranskassa. Siellä kentän reunat olivat täynnä nuoria ja vähän vanhempia pelaajia jotka metsästivät nimmareita eikä vain Ranskan. Siellä meidän Suomalaiset naiset seisoivat ja jakelivat niitä myös, todella hieno kokemus. Ranskan pelaajat saivat oikein urakalla kirjoitella nimmareita ja rivissä ne siirtyivät yhden kentän laitaa pitkin kirjoittaen niitä ja ottaen kuvia junioreiden kanssa, tämä on se kulttuuri mitä toivomme Suomeen myös.
Katsojia oli hallissa 2200 ja tämä näkyi, tuntui ja teki ottelusta ikimuistoisen meidän pelaajille jotka yhtä ääneen tokaisivat ottelun jälkeen; “tätä me halutaan lisää!”.
Suihkun kautta takaisin hotellille jossa saimme jälleen todella maukasta ruokaa ja sitten nukkumaan.
Maanantaina aamupala oli 8:30 ja bussi kohti Pariisia lähti 9:30. Kun lähtö oli näin aikaisin saimme mahdollisuuden tehdä pienen lenkin itse Pariisin läpi ja tämäkin oli hieno kokemus monelle. Bussikuski pysähtyi ja antoi meille pikaiset 5min aikaa nousta bussissa ja kyllä, juuri näköalatasanteelle josta näkyi se tunnetuin, Eiffel torni. Pikaiset kuvat, ihailut ja naurut ja sitten takaisin bussiin joka kiersin Arc de Triumph:in ohi lentokentälle mihin kerkesimme juuri sopivasti.
Lento takaisin Helsinkiin josta useimmat Ruotsissa asuvat jatkoivat suoraan pienellä kiireellä kun lento Ranskasta – Suomeen myöhästyi 30min. Pelaajat kerkesivät lentoonsa mutta saimme myöhemmin kuulla että laukut ei. Oli paljon halailua ja hyvästejä ja mitä tälläkin matkalla saimme kuulla pelaajilta näyttäytyi selvästi, tämä ei ole vain joukkue, tämä on Joukkue ja pieni 25 hengen perhe. ❤
Haluan jälleen kiittää kaikkia pelaajia ja joukkueenjohdossa toimiva henkilöitä uskomattoman mukavasta matkasta ja viikosta. On ollut räiskyviä nauruja ja välillä suuria hämmästelyjä mutta kaikki tämä tuntuu hienolta ja mukavalta kun saamme olla yhdessä ja tehdä sitä mistä tykkäämme, eli olla joukkue.
Budbuda 