Näin saatiin aina niin hektinen naisten maajoukkueviikko päätökseen. Vaikka olo on hieman ränsistynyt ja väsymys painaa on mieli korkealla ja tästä saa kiittää sitä hyvää porukkaa kenen kanssa saa tehdä joukkueessa työtä. Viikko on sisältänyt niin ylämäkiä, alamäkiä, yllättäviä käänteitä, kulttuurieroja ja paljon muuta. harjoituksia kentällä on pidetty 6kpl, otteluja pelattu 2, paljon palavereja, niin koko joukkueen kesken kun pienemmissä ryhmissä sekä kahdestaan.

NMJ on tehnyt paljon työtä menttaalipuolella ja tästä suurin kiitos kuuluu joukkueelle joka on aktiivisesti osallistunut prosessiin ja luonut tästä joukkueen, suurella J:lla. Hyviä kiteytyksiä ja kommentteja on saatu kuulla pelaajilta joista yksi helmi viikon aikana kuului: “vi har inte bara blivit ett lag utan som en stor familj”. ❤

Mentaali puolen valmentaja Karina Andersern Aas on erittäin pätevä ja hän kysyy oikeat kysymykset, oikealla hetkellä ja oikeassa muodossa. Hienoa tässä on se että Karina ei vain työstä pelaajia, hän myös sparraa ja haastaa joukkueenjohdon joka on jo aikaisemmasta hyvästä yhteishengestä saanut vielä lisää ja tuonut paljon uusia tuulia.

Keskiviikkona pelattu kotiottelu oli monen tavoin todella hieno jälleen. Pelillisesti vaikka ei voittoa tullut, esitti Suomen naistenjoukkue jälleen todella hienoja otteita ja taisteli koko sydämmen voimin. Fiilis oli huipussa, niin kentällä kun katsomoissa ja tämä onkin ollut näitä suuria nautintoja. Tapa jolla katsomot ovat täyttyneet ja kannustus mikä katsomoista on tullut on kylmiävärejä nostattavaa. Sitä henkeä mikä on koettu nyt Suomi-Ranska ja Suomi-Slovakia otteluissa on jotain niin uskomatonta että tämä luo lisäuskoa tekemiseen. Tästä NMJ kiittää suuresti.

Torstai oli pelaajille vapaa välipäivä, mutta kuitenkin Rasmus “Rasse” Lunden järjesti jotain uutta ja hienoa heille jotka halusivat osallistua. Rasse järjesti tutustumisen Yoga Nordic:lle, Vantaalle.

Saimme kokea monta erillaista jooga tyyliä ja aikaa venähtikin innostuneen osallistujaryhmän takia yli varatun ajan. Hauskaa oli ja ohjaaja niin sanotusti “top notch”. Suosittelemme tätä kaikille. Lisätietoa Yoga Nordic linkistä.

Perjantai oli matkustuspäivä. Tapaaminen Helsinki-Vantaan lentokentällä oli 06:30 ja kaikki oli hienosti ajoissa. Tästä kuitenkin tuli ensimmäinen hermoja raastava hetki tälle päivälle kun jostain syystä 5 henkilöä joutui Stand-By paikoille. Henkilöt jotka joutuivat jännäämään matkalle lähtöä oli Bigo, Nea, Nikke, Anna ja Annika. Tiedon siitä että saimme heidät samalla koneellaa samaan aikaan mukaan tuli vasta lähtöportilla ja tuuletukset olivat samanlaiset kuin otteluissa onnistumisen jälkeen joka nostatti kanssamatkustajilla hymyn kasvoille.

Lensimme Helsingistä Itävallan Wien:n ja lentoaika oli vähän päälle 2h. Samassa koneessa meillä oli mukana harrastejoukkue lätkästä jotka olivat menossa Tsekeihin…hieman toisenlaisessa asenteella. 😀

Kun joukkue oli saapunut Wieniin jouduimme hieman odottamaan koska viime hetken pelaajamuutoksilla (Kathlen Ax vaihtui Anna Lindholmiin) Annis joutui lentämään toisella koneella. Hänellä olikin ollut VIELÄ aikaisempi aamu kun hän oli lentänyt 05:00 Helsinki –> Berlin –> Wien. Perille hän pääsi kuitenkin hienosti ja näin alkoi matkustuspäivän toinen etappi. Bussimatka Wien –> Michalovce oli rapiat 500km ja ennakkoon matkaajaksi oli arvioitu 7h. Matkan varrella kuitenkin jouduimme tekemään ylimääräisiä pysähdyksiä 2kpl, mutta suurin hidastuttaja oli päätiellä tapahtunut suuremman luokan onnettomuus joka aiheutti sen että kokonainen tiepätkä oli suljettu ja liikenne ohjattiin kiertoteille.

Tämä ei ollut aivan sellainen kiertotie mihin ollaan totuttu täällä Suomessa vaan kyseessä oli todella pieniä kyläteitä jotka kaartoi sinne tänne ja jotka olivat niin pieniä että suurimmat kuorma-autoja ei sinne edes päästetty. Pienemmät kuorma-autot päästettiin ja bussit mutta aina näitä kohdatessa toisen oli pysähdyttävä jotta ei törmäyksiä tulisi.

Matka aika venyi ja venyi ja kokonais ajoajaksi muodostui n.9h. Kun lopulta saavuimme päämääräkaupunkiin ajoi bussi suoraan hotellille, joka tosin osoittautui olevan väärä hotelli. Kaupungissa oli 2 (ellei useampi) saman nimistä hotellia, ja sen osoitteen mikä järjestäjä oli ilmoittanut oli sitten se väärä. Ennen kuin ymmärsimme tämä oli jo bussi tyhjennetty, joka tarkoitti sen että kaikki roudasivat turhaa laukut bussista hotellin respaan ja takaisin. Vihdoin ja viimein saavuimme perille ja pitkä päivä näkyi kaikissa väsymyksenä. Onneksi kuitenkin kaikki oli valmista ruokailun puolesta ja saimme siirtyä suoraan illalliselle.

Hotelli itsessään oli hieno ja ruoka tarjoiltiin lounaalla ja illallisella pöytään ja ruoka itsessään oikein hyvää.

Lauantaina ohjelmassa oli aamiainen ja harjoituksiin siirtyminen kaikille muille paitsi Andylle ja Nealle jotka osallistuivat tekniseen palaveriin. Tässä tosin tuli ilmi näitä kulttuurieroja. Ennen matkaa oli ilmoitettu että palaveri pidetään hallilla klo 10. Lauantai aamulla se vaihtui hotellille ja kello 9:30. 9:30 tuli tieto että se alkaa 9:45 ja palaveri saatiin käyntiin vasta 9:55. Tämä koska tuomarit söivät aamiaista. Aikataulujen pitäminen ei ole kohdemaassa aivan yhtä tärkeää kuin Suomessa tapahtumia järjestäessä. Ennen itse palaverin alkua oli Nea jo kerennyt katsoa vaatteet läpi Slovakialaisten “jojon” kanssa joten itse palaveri meni nopeasti. Saimmekin koko matkan aikana jälleen kokea näitä “I’le bring you it in a minute” (=kaikki 5-60min välillä), “I was just doing it” ja “Yes of course, give me a minute”.

Halli missä ottelupelattiin oli aika uusi ja muuten hyvä, mutta todella meluisa. Kaikkialla oli vain kovia materiaaleja(betonia) ympäriinsä joten ääni kaikui todella ikävästi ja arvelimme että ottelusta tulee tältäkin osin raskas. Harjoitukset meni hyvin ja tämän jälkeen palattiin hotellille syömään, palaveroimaan ja latautumaan ottelua varten.

Itse pyysin aamulla saada tiedon jos ottelu tulee netti striiminä, ja vastaus oli “yes, i will get you the link”. Muistuttelin tästä asista useita kertoja ja vastaus oli aina “i havent got it yet, i will bring it to you” ja kun saavuimme hallille ennen ottelua sama vastaus kaikui. Kun lämmittelyä oli 2 minuuttia jäljellä minulle todettiin että striimi tulee löytymään osoitteesta http://www.sport1.sk. Tämä tosin oli väärä osoite ja itse en voinut enään siinä vaiheessa lähteä selvittelemään tätä koska oli esittelyt ja sitten ottelu alkoikin jo.

Pahoittelen suuresti että tätä emme saaneet ajoissa ja oikein, mutta kaikkemme yritimme paikan päällä.

Ottelu itsessään lähti raskaasti käyntiin ja Slovakialaiset oli todella kovalla asenteella heti pelissä mukana. Kun 15min oli pelattu oli lukemat jo 9-2 taululla. Slovakia pelasi korkealla, aggressiivisellä ja aktiivisella puolustuksella joka onnistui saamaan hyökkäyksemme jumiin. Ja kun puolustuksessa ei kaikki palaset loksahtaneet paikoilleen pääsivät he vakuuttavaan johtoasemaan. Puoliaikatulos 17-7 kertoo tästä todellisuuden. Pelihalu ei kuitenkaan meillä missään vaiheessa tippunut ja fiilistäkin löytyi ja samaa iloista kannustusta ja tukemista löytyi niin kentäällä olijoista kuin penkiltä. Toisen puoliajan alussa saimme jo hieman nostetta ja saimmekin kavennettua hieman eroa mutta marginaalisesti. Kotijoukkue nosti jarrun ja kun heillä puolustus toimi pääsivät he tekemään vastahyökkäyksiä huomattavasti enemmän kuin ensimmäisellä. Loppulukemat 38-16 näyttää rumalta ja kyllä se osoittaa kumpi oli kentällä vahvin. Oikeutetusti voitto Slovakeille.

Hienoa ottelussa oli se että vaikka ero oli suuri ja pelillisesti emme onnistuneet toivotusti olimme henkisellä puolella hyvin mukana ja tiiviisti yhdessä. Missään vaiheessa ei koettu niin usein koettu “dissaamista” tai syyttelyä tai muuta joukkuen sisällä, vaan taistellen yhdessä ja kannustaen menimme läpi 60 minuuttia. Hotellille palattuamme oli aika ruokailun ja palaverin, joka venyi, ja mistä syystä, no. Kaikilla oli sanottavaa, tsemppaamista, hengen ylläpitämistä ja analyyseja, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Tällöin saimme kokeka todella hyvän kommentin jälleen joka jääköön joukkueen keskuuteen.

Sunnuntai, ja se monen jännityksen nostama paluumatka, ja varsinkin bussireissu oli edessä. Tällä kertaa matka eteni hyvin ja pääsimme ajamaan koko matkan pääteillä. Pysähdyksiä oli 2 ja henki huipussa. Kaikki sai paljastaa oman henk.koht mottonsa selvennyksen kera mitä tämä tarkoitta kullekin. Hieno hetki tämäkin. Wieniin saavuimme hyvällä mielellä ja hyvissä ajoin ennen lentoja. Hyvästit kavereille oli lämpimät ja halauksia annettiin sinne tänne ja ristiin rastiin. Tiemme erkanivat kun Ruotsiin matkaavat menivät yhteen suuntaan ja Helsinkiin palaavat toiseen.

Syötiin, seurusteltiin ja odotettiin. Joukkueenjohto piti omaa palaveria missä evaluoitiin(Bigo, 😉 ) mennyt viikko, suunniteltiin tulevia tapahtumia, ja sovittiin asioita. Tämä palaveri venähti hieman ja kun minä vielä jäin kiinni turvatarkastukseen (kiitos Head ‘n Shoulders) jouduin viimeisenä juoksemaan portille missä Bigo jo soitteli perääni. Kaikki kuitenkin mukana ja päästiin ilmaan. Tälläkin kertaa koneessa oli lätkän harrastejoukkue joka oli ollut Tsekissä turnauksessa, eri kuin aikaisemmin ja heille oli hopeamitali maistunut koska…no, sen haistoi ja kuuli kavereista. Fiilis heilläkin kuitenkin hyvä ja nauraen heidän jutuille lensimme hieman yli 2h. Helsinkiin laskeuduttiin aikataulussa ja tiet erkanivat omiin koteihin.

Itse hiivin omaan sänkyyn 22:50, ajatukset pyöri päässä ja viimeisen kerran katsoin kelloa 23:32 jonka jälkeen uni otti vallan.
Aamulla olikin sitten iloinen kohtaaminen TODELLA paljon ikävöimääni tyttäreen ja kihlattuun. ❤

Haluaisin erityisesti kiittää kaikkia joukkueessa jälleen hienosta ja onnistuneesta viikosta ja siitä että saan olla teidän kanssa mukana tässä projektissa!

Nyt ei kuitenkaan ole aika jäädä makaamaan laakereilla ja joukkueenjohto onkin jo tänään jälleen työmerkeissä valmistelemassa ja työstämässä ensikerran tapahtumaa ja tässä välissä tapahtuvassa työnteossa. 🙂