Näin aikoinaan dokumentin vanhemmista jotka tietoisesti aiheuttavat lapsilleen jotain vammaa jotta saivat mennä lääkärille heidän kanssaan.

Muistan jo silloin ajatelleeni, että paitsi että tuo on kammottava sairaus, niin en vain käsittänyt kuka sellaista voisi tehdä. Tämä oli aikaa kauan ennenkuin oli omia lapsia. Nyt minulla on omia lapsia ja muistan joskus muistelleeni tuota dokkaria ja tuplasti miettinyt kuka tuollaista voisi tehdä omalle lapselleen.

Vaikka on ollut hetkiä kun olen tuntenut syyllisyytta jostain mitä olen sanonut, tai vahingossa onnistunut törmäämään ja mukula on kaatunut tai muuta harmitonta, ei se vedä vertoja siihen mitä tapahtui eilen iltapalan aikana.

En ihan suoraan tajua miten se tapahtui mutta jotenkin onnistuimme Isabellen kanssa törmäyskurssille joka aiheutti sen että sormeni osui hänen silmäänsä ja hän tästä tietysti parahti suureen itkuun. Silmä meni punaiseksi. Vaikka kerkesi jo huokata helpotuksesta että ehkä ei mitään pahaa sattunut vähän myöhemmin, niin sen jälkeen kun hän oli jäänyt sänkyyn hän yhtäkkiä kesken hiljaisuuden purskahti itkuun.

Kun menin kysymään mikä oli hätänä, ja hän osoitti silmään pelästyin että kävikö kuitenkin jotenkin pahasti nyt?

Lapsi kantoon ja särkylääkettä nassuun. Ja hetken kuluttua hän rauhoittui niin paljon että nukahti.

Mutta se uskomaton syyllisyyden tunne mikä minua kalvaa on jotain uskomatonta. Vähänkään kun sitä miettii kostuu minulla silmäkulma, rintaa puristaa enkä tiedä miten olla. Jouduin pitkästä pitkästä aikaa ottamaan melatoniinia jotta itse pystyisin nukahtamaan illalla, koska muuten koko yö menisi harmitteluun ja ajatusten pyörittämiseen.

En ajatuksissa pysty juuri mitenkään käsittelemään niitä vanhempia jotka tietoisesti aiheuttaisi tuskaa lapselle.

Taustallahan on oma silmävauriokokemus Helmikuusta, kun itse sain sormen silmään juuri Isabelleltä, joka sekin oli täysin vahinko. (https://budbuda.wordpress.com/2017/02/14/arvostakaa-nakoanne/)

Silloin särky ja paine silmässä ja sen reunoille oli lähellä pahinta mitä olen itse kokenut, ja minulla on siis molemmat polvet mm leikattu urheilutapaturmien seurauksena. Eli on sitä särkykokemusta ihan reilusti olemassa.

Nyt sydämeni pohjalta toivon että Isabelle nuoren iän takia parantaa silmänsä nopeammin kuin mitä minulla meni. Ja viime yö meni hyvin, sekä niin paljon paremmalta se vaikutti jo aamulla, että emme kokenut tarpeelliseksi mennä näyttämään sitä lääkärille.

Anteeksi Isabelle. 😥 ❤