Matkustelu on jotain mitä olen kokenut suurimmalta osalta kiitos käsipallon. Nyt oli kuitenkin ensikerta kun koin tämän käsipallomatkustelun aivan uudella tavalla.
Kun HIFK naisten joukkue löysi itsensä kimurantista tilanteesta, 1 maalivahti loukkaantunut, ja toinen kiinteästi kiinni kotona kolmen alle 3v lapsen(2v10kk ja 2 * 9kk) kanssa, piti heidän keksiä ratkaisu, joka oli kutsua muu perhe mukaan matkaan. Kun ensimmäinen kontakti ja ehdotus tästä tuli, olivat ajatukset meissä vanhemmissa uteliaan mietteliäitä. Kuinka tämä toimisi? Miten tästä selvittäisiin? Mitkä kaikki asiat pitää ottaa huomioon jne? Samalla meissä molemmissa nousi ainakin minulle tuttu lause; “kuulen haasteen!” 
Tuumasta toimeen, valmistelu, suunnittelu ja selvittelyä. Matkustus olisi joukkueen kanssa lentää Hki-Vantaa –> Luulaja, ja sieltä matkustaa vielä n. 50km bussilla (vuokrabussi) pieneen Bodenin kaupunkiin pohjois Ruotissa. Tämä kaikki perjantaina ja sama, mutta toisten päin sunnuntaina kotiin. Siinä välissä olisi majoitus Boden campingillä ja Annikalla otteluita Boden Areenalla. Matkaan lähtisi meidän perheestä vanhemmat ja kaksoset, ja esikoinen saisi jäädä kotiin hoitoon isovanhemmille.
Vaikka tiedot tulivat ripotelten, saimme hyvin selvitettyä ja valmisteltu matkaa. Perjantaina 4.9. klo 16:00:sta jälkeen oli kokoontuminen. Niinkuin olemme jo tottuneet, on aina lähteminen hieman haastavaa näin pienten kanssa koska viime tingassa tulee aina jotain, imetystä, vaipan vaihtoa tai muuta. Meillä oli suunitelmissa olla kentällä 16:00 jotta check in onnistuisi ilman stressiä, mutta tällä kertaa saavuimme paikalle 16:20. Sitten alkoi mielenkiintoiset ensikokemukset. Miten pakata lastenvaunut ruumaan, saadaanko turvaistuimet koneeseen matkustamoon, vai tuleeko koko lennon aikana pitää muksut sylissä? Miten kantaumukset jne. Kaikki meni kuitenkin loistavasti, tupla-vaunut ruumaan, turvaistuimet matkustamoon ja muksut yhtä hymyä kun saivat seurakseen 13 muuta naispelaajaa, sekä 4 joukkueenjohtajaa. Tämä muun joukkueen läsnäolo olikin meille yksi syy miksi lähdimme rohkeasti matkaan, koska tiesimme että korvaavia käsiä ja sylejä oli yllinkyllin jos tulisi tarvetta saada apua.
Hieman jännitin lentoa koska en millään olisi halunnut että kaikki kanssamatkustajat joutuisivat kuuntelemaan itkeviä ja huutavia vauvoja, vaikka lento olisikin vain tunti ja 25 minuuttia. Tytöt yllättivät ja olivat iloisia ja rauhallisia koko lennon ajan, joten tämä kauhukuva ei käynyt toteen. Lentokentällä meitä vastassa oli turnausjärjestäjä ja jäimme odottamaan terminaaliin, koska Spårvägen (Tukholmasta) tulisi samalla bussimatkalla kanssamme Bodeniin. HIFK:lla oli vielä iltaottelu joka alkaisi 21 paikallista aikaa, mutta meillehän kello oli jo 22. Ensimmäisen ottelun aikana tytöistä toinen oli vähän levoton, ja toinen nukkui sikeästi joka kuitenkin mahdollisti sen että stressitaso ei minulla noussut liiaksi.
Junkeren IFK – IFK Helsingfors 17-30 (6-14)
Vierasjoukkue Suomesta aloitti pelin hyvin ja kaikki näytti lupaavalta. Peli oli vauhdikasta ja laadultaan hyvä, kun ottaa huomioon että tämä oli vasta toinen ottelu tulevan kauden valmistelussa. HIFK otti komennon tulostaululla ja pelissä. Junkeren näytti olevan askeleen perässä ja koki vaikeuksia päästä maalintekopaikkoihin, ja mikäli pääsi oli paluun kentille tehnyt Annika Lindström vielä varmana lukkona edessä. Pelin vauhdista voineen sanoa että se oli medium. Ei tässä täysiä painettu mutta kyllä hitaampaa ollaan nähty. Ollakseen näin myöhäinen peli oli laatu ihan mukiinmenevää, vaikkakin jonkun verran hasseja tuli. Alastulossa olisi vielä parannettavaa jos loppuun asti fiinaleihin haluaisi.
Ottelun jälkeen nälkä ja väsy oli suuri pitkän päivän jälkeen joten Max Burger:in kautta(kaupunki muuten täysin kuollut jo) yöpymispaikkaan ja pää tyynyyn.
Launtai alkoi aamureippailulla, eli kävellen hallille ja vaikka matkan piti olla suht suora ja noin 3km onnistui joukkueen navigointi-“tiimi” viemään koko ryhmän maisemareittiä ja näin saatiin vähän vajaa kilometrin ekstra kävely aikaiseksi. Tämä ei kuitenkaan onneksi tuottanut aikataulu ongelmia ja joukkue oli 45min ennen ottelun alkua hallilla.
IFK Helsingfors – Boden Handboll 25-16 (14-8)
Toisen ottelun vastus oli ennakkoon minulla ainakin luokitukseltaan kovempi. Boden Handboll joka pelaa Ruotsin Allsvenska sarjassa on minun tietojeni mukaan ollut sarjan yläpäässä ja mitä juttelin paikallisen kanssa, oli ainakin paikallinen media sitä mieltä että pelaavat väärässa sarjassa. Vaikka vastustaja fyysiseltä olemukselta antoi ymmärtää että nyt on kovempi vastus tulossa eivät he lunastaneet tätä varoitusta. HIFK oli askeleen edellä ja kovin samanlaiselta peli näytti verrattuna Junkeren ottelua. Kun Helsinkiläiset sai johdosta kiinni eivät he siitä luopuneetkaan. Ottelun kulku: 15min 9-7, 25min(puoliaika) 14-8, 15min 22-13 ja lopputulos 25-16. Tosin mielenkiintoinen yksityiskohta on se että turnausjärjestäjä on ilmoittanut ottelun lopputulokseksi 25-15 verkossa.
Tässä ottelussa nähtiin myös IFK:n hienoin maali kun Kathlen “Pulu” Ax onnistui antamaan itselleen japskin nopeassa ja onnistui vielä sen upottamaan maaliin. Tämän suorituksen jälkeen ei kentällä varmaan kukaan voinut olla hymyilemättä ja jopa vastustajan valmentaja antoi tästä suorituksesta aploodin. 😀
Tämä toinen voitto lunasti lohkovoiton joka suoristi pelijärjestystä niin että HIFK eteni suoraan semeihin.
Näin saimmekin sitten nauttia loppupäivän lihashuollolla, kaupunkiin tutustumisella sekä muiden otteluiden katsomisesta. Illalla järjestettiin myös turnaus illallinen johon melkein kaikki joukkueet osallistuivat. Tämä lauantai aiheuttikin sen että tuli käveltyä aika paljon ja päivän saldoksi minulle se tuotti 17,6km kävelyä ja 26 455 askelta. Ja kun jalkineet eivät ole parhaasta päästä tähän kävelyyn ja seisoskeluun oli minulla alaselkäselkä ja lonkat hieman jumissa.
IFK Helsingfors – Boden Handboll 19-26 (8-11)
Semeissä vastaan astelisi jälleen Boden Handboll ja heti ottelun alussa voitiin todeta että yö oli tehnyt hyvää heille. Liike, tahto ja asenne oli heillä muuttunut reilusti ja näin IFK olikin vaikeuksissa. Totuus on kuitenkin se että mikäli Helsingin vieraat olisivat pelanneet omalla tasolla olisi tämä ottelu voitu voittamaan, no question about it. Mutta näin ei ollut. Alastulo oli heikko, ratkaisut olivat hitaat ja huonolaatuisia ja joukkue ei oiken päässyt syttymään missään vaiheessa. Kun puolustusta ei saatu kunnolla käyntiin oli myös maalissa yksin häärännyt ja vielä kaiken kukkuraksi flunssan saanut Lindström kovin yksinäinen. Vaikka puoliaika tulos ei ole liian suuri oli kuitenkin ottelun henkinen yliote Bodenilla.
Semihäviö tuotti jatkaminen pronssipeliin jossa vastaan asettuisi toinen jo tässä turnauksesa kohdattu Junkeren. Boden eteni finaalin ja kohtasi Tukholmasta saapuneen Spårvägenin.
Otteluiden välissä ei ollut mitenkään hurjasti aikaa joten joukkue jäi hallille eikä nähty tarvetta poistua koska se olisi vain aiheuttanut kiirettä. Latautuminen aloitettiin heti ja jokaisen pelaajan ilmeistä nähtiin että kukaan ei ollut tyytyväinen aamuottelun suoritukseen, joka loi ainakin näin turistin silmin selvän vakuutelman että kyllä tässä vielä kelkka kääntyy ja nyt on kova nälkä tulokseen jälleen.
Junkeren IFK – IFK Helsingfors 27-29
Jos Boden oli nostanut tasoaa oli myös Junkeren selvästi nälkäisempi kuin ensimmäisessä pelissä. IFK joutui altavastaajan rooliin pian ja ottelun ainoan time-outin tuli aika piankin Bigo Lindholmilta. Tämä sai aikaiseksi toivotun herätyksen ja hiljaa mutta varmasti ottelun vierasjoukkue alkoi kuroa eroa kiinni ja samalla huomasi että Junkerenin hyvä fiilis alkoi rapistua. Muutama asia sai joukkueen vauhtiin oli että puolustus alkoi tekemään sitä työtä mitä sen kuuluu tehdä, joka sitten mahdollisti myös maalivahdin nopeiden avaukset jotka tuottaa niitä helppoja maaleja. Junkeren roikkui perässä 5 -2 maalia koko toisen puoliajan, ja vaikka lopputulos olikin aika pieni ei voittajasta ollut epäselvyyttä.
Näin HIFK nappasi itselleen pronssi-sijan sekä palkinnon. Vaikka tämä tuskin oli tavoite tässä turnauksessa voidaan se todeta OK tulokseksi. Pronssi on aina pronssi ja kun otetaan huomioon se että nämä ottelut olivat pre-season ottelut #2-5 niin näkisin tämän hyväksyttäväksi tulokseksi.
Ottelun jälkeen kaikki suuntasivat syömään ja sitten takaisin hallille katsomaan finaalia Boden Handboll:in ja Spårvägenin välillä. Boden taisteli hyvin alussa mutta hiljaa ja varmasti Spåvägen onnistui avaamaan omaa peliä ja otti näin selkeän turnausvoiton tuloksella 26-17. Tästä pelistä minua jäi vaivaamaan Bodenin yksitoikkoiset ja vaisu hyökkäyspeli. Peli liikkui hyvin silloin kun heillä oli kentällä oikealla pakilla pelaava #10, mutta hänen käytyä penkillä oli hyökkäykset vaisut ja kaikki ideat loppuivat täysin.
Odotimme Spårvägenin mukaan bussiin jonka jälkeen siirryimme takaisin Luulajaan lentokentälle. Saavuimme todella sopivasti kentälle eikä siellä tarvinnut notkua turhaan. Pika-ostokset ja sitten koneeseen ja kotiin Helsinki-Vantaalle. Matka oli omasta perspektiivistä onnistunut. Kaksoset olivat reippaalla ja hyvällä tuulella vaikka päivät oli pitkät. Kaikki normaalit arki-rutiinit olivat kadoksissa ja hoitajana toimi minä mihin he eivät olleet tottuneet.
Tässä haluankin nostaa erityiskiitoksen koko HIFK naisten joukkueelle suuresta ymmärryksestä sekä tuesta/avusta kaikissa asioissa. Joukkue on tarjonnut apua auliisti ja kaikki ovat jaksaneet hymyillä ja viihdyttää tyttöjä. Puhumattakaan siitä että järjestivät tämän matkan meille. Teidän kanssa lähden milloin tahansa matkaan koska tylsää ja ikävää hetkeä ei olla koettu. Ja kun näin ensimmäistä kertaa pääsin seuraamaan joukkuetta näin läheltä ja jatkuvasti olen erittäin vaikuttunut tämän jengin yhteishengestä.
Budbuda 