Puusilmä, Seebra, raitapaita ja mitähän muuta he saavat kuulla itseään nimettäväksi. Virallisemmin tuomari. Nämä tunteita herättävät hahmot kentällä; voivatko ne koskaan “voittaa” ollessa kentällä?

Kun kyseessä on oikeuden jakajasta saa hän usein joko aiheesta tai aihetta kovaakin kritiikkiä, oli se sitten Suomen tuomioistuin tai käsipallokentällä juoksevasta tuomarista. Mutta keitä he ovat, mitä heidän päässä liikkuu, ja mikä on tuomarityöskentelyssä se vaikeinta. Tässä kirjoituksessa otan esille käsipallotuomareiden kannan ja heidän katsein mitä kentillä ja kentän ulkopuolella koetaan.

Aloitin tämän kirjoituksen laatimisen lähettämälle suurelle jakelulla kyselyn. Vastaanottajia kyselylle oli 70+ joten toiveena oli saada laaja kattaus mielipiteitä, ja vahvistettu tai kumottua ennakkokäsityksiä ja vääriä olettamuksia. Valitettavasti tämä ei toteutunut koska vastauksia tuli takaisin vain 6 kpl. Kiitä suuresti näitä kuutta henkilöä siitä että halusivat olla mukana tässä ja hyvistä vastauksista.  Tämä oli täysin vapaaehtoinen ja kaikki vastaajat pysyisivät nimettöminä, ja viestissä selkeästi kirjattu että tarkoitus oli valottaa tuomareina toimivien mielipiteitä ja ajatuksia positiivisessa hengessä, niin tulos voineen tulkita  heikoksi.

Eikö tuomarit itse halua parantaa omia oloja sekä levittää ymmärrystä?

Kaikki kysymykset olivat pintapuolisia, eikä missään nimessä mennyt sääntöjen tulkintaan tai tekemiseen. Kysymykset olivat:

1. Mikä sai sinut ryhtymään tuomariksi?
2. Mikä tuo suurimman ilon kun on tuomari?
3. Miten sinä näkisit että saisimme lisää tuomareita Suomeen?
4. Mikä on hastavinta käsipallotuomarina kentällä?
5. Onko Suomen käsipallossa tuomareilla arvostus kohdillaan, ja jos ei niin miten sitä kehitettäisiin?
6. Terveiset Suomen käsipalloväelle?
7. Vapaa sana, mikäli tulee mieleen jotain muuta niin sen saa mielellään kirjoittaa tähä myös.

1. Kun keskustelee katsomossa tai hallin ulkopuolella tuomareista on usein yksi kysymys tullut vastaan toistuvasti; kuka haluaa ryhtyä tuomariksi, ja miksi?

Lähettämäni ensimmäinen kysymys käsitteli juuri tätä, ja niin kyselyn vastaajat kuten monen muun keskustelun pohjalta on vastaus usein samankaltainen. Oma peliura oli loppumassa/loppunut mutta halusi vielä kokeilla uusia haasteita käsipallopiiristä, ja/tai tuomareista oli pulaa joten siihen lähdettiin mukaan. Muu syy voi olla se että haluaa auttaa sitä omaa rakasta lajia kehittymään, sekä vain antamaan takaisin lajille joka on antanut paljon. Myös taskurahan tienaaminen on noussut aloitussyyksi, mutta tämän jälkeen siitä tekemisestä on alkanut tykkäämään ja se korvaus ei ole ollut se suurin motivaattori. Tämän taskurahan motiivi on useimmiten nuoressa iässä aloittaneelle tuomareille se suurin syy.

Tulipahan esille myös sellainen syy että kaikkia muita tehtäviä oltiin kokeiltu jo, ja pitihän se kentän viimeinenkin osa-alue kokeilla.

Mutta on niitä muitakin tapauksia, kuten he jotka ovat tulleet lajiin mukaan koska oma lapsi on alkanut harrastuksen, ja tästä siirtynyt joko taustaryhmään valmentajaksi tai joukkueenjohtajaksi, tai ehkäpä juuri tuomariksi. Oli lähtökohta mikä tahansa, tulisi tuomari nähdä sellaisena kun hänen tehtävänsä on kentällä.

 Eli valvoa että peli kulkee sovittujen sääntöjen mukaisesti. Tämä onkin mielenkiintoinen puoli kun itse seuraa katsomokommentteja. Jos tuomari osallistuu liikaa peliin, esimerkkinä viheltää paljon askeleita nähdään se huonona asiana, koska hän estää pelin “flown”, niinkuin eräs kerran sanoi vieressäni. Mutta mikäli hän jättää askeleet viheltämättä, saa tuomari syyt niskoille siitä että hän ei ylläpidä sääntöjä, joten kumpi parempi? Jos tähän vastataan että “sopivasti”, on tällöin muistettava että tämä on käsite joka on mahdoton ylläpitää kaikkien mieleiseksi.

2. Mutta mikä on se tuomarin ilon hetki, milloin tuntee tehneensä sen oikean päätöksen kun lähti pillipiipariksi? Vastaajien kesken yhtenäinen linja oli silloin kun itse tiesi tehneensä hyvän työn, ja tähän bonuksena kun sai kiitosta. Tämä joka on valitettavan harvoin kuultu. Perin Suomalaiseen tapaan ikävät asiat muistetaan aina tuoda esille, mutta silloin kun tuomari on tehnyt hyvän tai neutraalin tuloksen siitä ei liiaksi mainita. Koska muistettavaa on, että silloin kun tuomari on neutraalin tuloksen toteuttanut, tai toisin sanoen, ohjannut peliä mutta ei ollut näkyvä osa pelin kulkua, on tämä sitä hänen hyvää “peliään”. Eräs tuomari vastasi kysymykseen hienosti, että silloin kun tuomitsee junnupelejä, sitä aikaa ennenkuin pelaajat alkavat oppia pelaamaan rajojen ulkopuolella ja sitä tunnettua “pikku-sikaa”. Tällöin peli on viatonta, ja ilosta urheiluun ja lajiin näkyy.

Ja onhan se tässä vaiheessa todettava että kaikkien tulisi mennä paikan päälle katsomaan kun nämä pienimmät juniorit pelaavat, sitä puhdasta iloa kun on onnistunut maalinteossa tai torjunnassa. Itse muistan tapahtuman eräässä pelissa aikoinaan. Pieni tyttö joka meni niin onnesta soikeaksi että kesken pelin juoksi ylös katsomoon isänsä luo tuulettaen sekä huutaen; “pappa pappa, såg du, jag gjorde MÅL!”. Siinä sitten valmentajat, joukkuekaverit, vanhemmat ja kaikki naureskeli ja yritti saada tytön palaamaan kentälle kun peli oli vielä käynnissä. PRICELESS!

3. Yksi asia joka tulee usein esille, on se että tuomareita on liian vähän, ja tähän onkin sitten mielipiteitä joka lähtöön. Jotkut perustaa sen päälle että korvauksia pitäisi korottaa, jolloin työstä tulisi houkuttelevampaa. Toisen “pakotuksen” nimiin jolloin kaikista joukkueista pitäisi saada vähintään yksi koulutettua tuomariksi, ja kolmas niin sanottu Ruotsin malli. Tämä malli perustuu siihen että nuorimmissa ikäryhmissä kentällä ei ole tuomari, vaan pelinohjaaja. Tähän kannustetaan niin pelaajia kuin vanhempia. Kun tämä ohjaajataso on käyty ja käytännöstä saatu kokemusta, voi jatkaa tuomari-tasolle. Tätä samaa mallia käytetään esimerkiksi Suomessa jalkapallossa. Neljäs saattaa tuoda pöytään vaihtoehdon että jokainen, esim B-junnu pitäisi istuttaa alas lukemaan sääntöjä ja tekemään tuomarikokeen. 

Yrityksiä on ollut useita, jotkut menestyneimpiä kuin toiset, mutta suurta rynnistystä kentälle tuomariksi ei ole ollut. Olisikin toivottavaa että oli päätös mikä tahansa, niin kaikki osapuolet tekisivät yhteistyötä yhteisen hyvän eteen. Tämä tuomaripula on ongelma kaikille, joten miksi ei kaikki sitten tekisi yhteisesti työtä korjaamiseen.

Tässäkin kysymyksessä yksi yhteinen sävel löytyi vastaajilta; malttia uusien tuomareiden kanssa. On sanonta; “kukaan ei ole seppä syntyessä” ja tämä toimii tässäkin vallan mainiosti. Kaikille uusille tuomareille pitäisi luoda turvallinen ja rakentava työilmapiiri. Ja tämä tulisi olla niin valmentajien, kuin vanhempien ja kaikkien suunnasta. On hälyyttävää miten junnujoukkueiden vanhemmat ja valmentajat aiheuttavat väkevimmät kommentit kun asiasta keskustelee tuomareiden kanssa. He, joiden pitäisi ymmärtää, että niinkuin oma junnu tarvitsee aikaa kehittyäkseen pelaajana, niin pitäisi uuden tuomarinkin saada. Olenkin kuullut hälyyttävän tapauksen jossa yksi tuomari väsyi jatkuvaan kritisointiin. Kritisointiin negaativisella tavalla, niin ottelun aikana kun sen jälkeen ja oikein rumasti, joka aiheutti sen että tämä henkilö lopetti tuomaroinnin täysin. Ja tätä samaa hyökytystä hän ei kokenut mistään muusta lajista yhtä kattavana, tuomarina. 

Uskonkin että tähän tuomaripula asiaan pitäisi saada yhteinen päätös. Kenenkään ei tulisi sanella, vaan pöydän ääreen pitäisi istua niin liitto, seurat kuin tuomarikunnan edustajat ja rakentaa kaikkien puolesta toimiva ja pitkän tähtäimen strategian, sisältäen tavoitteet, tuloksen seuranta sekä jatkuva kehitys.

4. Haasteita löytyy jokaisella mutta mitkä ovat tuomareiden näkökannalta ne suurimmat. Moni tuomari näkee kommunikoinnin pahimpana haasteena, ja nyt ei puhuta siitä että hallissa olisi liian paljon melua, vaan sen että ottelutapahtuman sidosryhmät, toisin sanoen valmentajat ja pelaajat eivät osaa rakentavasti, oikea aikaisesti ja asiallisesti keskustella tilanteita tai tekoja. Muita esille nousseita asioita ovat myös esimerkiksi sääntöjen tulkinta otteluiden tason, pelaajien iän, valmentajien näkemyksen ja erotuomariparin edellyttämällä tavalla. Myös toinen hyvä huomio tuli esille, eli se että tuomarit eivät ole ammattituomareita, heilläkin on useimmiten arkityö ja perhe elämä mitä soveltaa tuomaroinnin kanssa yhteen. Ja jos pelaajat ja valmentajat ovat arki-iltapelissä väsyneitä hallilla, niin voivat myös tuomarit olla. Eräs hieno lause mikä tuli vastauksissa kuului seuraavasti: “Tuomarina et voi olettaa että jotain tiettyä tapahtuisi, mutta sinun täytyy olla valmis odottamattomaan.” ja tämä kuvaa mielestäni hienosti sen haasteen minkä tuomarit kokee ottelun aikana.

Pelaajilla on harjoiteltuja kuvioita, tiedetään minne mennä milloinkin ja missä oma pelikaveri on. Pelaajan ei tarvitse välittää vastustajan O6:sesta jos peli pelataan V9:lle. Toisin sanoen, oman joukueen 5~6 pelaaja on vain tärkeät pelaajalle. Mutta tuomarilla on vastuu seurata 14 pelaajaa kentällä, sekä toiset mokomat penkeillä. Yhteensä nopeasti laskettuna kahdella tuomarilla on siis tarkkailussa 40 henkilöä, ei aivan helppo yhtälö.

Samoja piirteitä pelaajien kanssa tuli myös esille tuomareista. Niinkuin pelaajan pitää nollata epäonnistunut ratkaisuyrityksen, tulee myös tuomarin pystyä nollaamaan ehkä hieman epäonnistuneen tuomion. Mitä korkeammalla tasolla mennään, sen nopeammin tilanteet syntyvät myös tuomareille. Joten kun pelaajalla on aikaa harmitella koko matkan alas puolustukseen sekä ehkä myös osan puolustusajasta, tuomarilla ei sitä ole, hänen on heti pystyttävä olemaan valmis seuraavaan tilanteeseen, ja se saattaa tulla jo ennen puoltakenttää.

5. No entä se arvostus, onko se kohdillaan Suomessa käsipallotuomareita kohtaan?

On ja ei. Harvemmin koemme tilanteita jossa tuomarin koskemattomuutta rikotaan, mutta arvostus ilmenee monin toisin tavoin. Aikaisemmin tässä kirjoituksessa on tullut esille että nuorille, tuomareille ei anneta sitä työrauhaa ja ymmärrystä joka heille soisi. Ongelman korjaaminen tulisi olla että tuomarit ja valmentajat istuisivat alas ja avoimesti, ja rehellisesti keskustelisi siitä miten halutaan pelin sujuvan, mitä toisilta odotetaan ja miten yhteisiä pelisääntöjä ylläpidetään. Valitettavan usein tuomarit kokevat ylimielisyyttä eikä suostu kuuntelemaan mitä toinen osapuoli haluaa sanoa, koska ei voida myöntää että olisi tehnyt väärää tai voisi olla parempi vaihtoehto. Vastakohtana sitten taas esim valmentajilla ei ole aina ymmärrystä miten sääntöjä tulisi tulkita tai seurata, joka aiheuttaa sen että sokeus neutraaliin tekemiseen puuttuu osin tai täysin.

Tie parempaan suuntaan on erotuomari-/valmentaja yhteistyön kehittäminen. Tuomareiden tulisi myös välillä jalkautua ja kertoa avoimesti tuomarin työstä enemmän. Tämä kirjoitus olisi ollut siitä oiva esimerkki. Toinen todella kunioitettava tapahtuma oli Annika Laaksosen vierailu Dicken P-04 joukkueen harjoitusvuorolla. (TÄÄLTÄ voi lukea siitä)

Eräs kommentti oli myös napakymppi jonka sain vastauksissa: “Erotuomareille sattuu, ja myös parhaille, vääriä tuomioita ja huonoja päivä – näitä muistetaan liian pitkään.”
Kuulutko sinä tähän ryhmään joka keskusteluissa kaivaa esille sen yhden vihellyksen joka tapahtui kaudella 2000-2001, jolloin tuomari antoi sinulle varoituksen vaikka et koskenut hyökkääjään? Mokoma puusilmä, ei pitäisi viheltää enään D-junnuja. 😉

Toinen kommentti iski myös hyvin asian ytimeen, asiaan joka on nostettu esille tässäkin kirjoituksessa aikaisemmin sekä muissa lajeissa myös: “Moni unohtaa että siellä kentällä on oikeita ihmisiä ja eivät varmasti käyttäytyisi samalla tavalla muualla. Katsomo on monen ihmisen vapaa alue jossa sääntöjä ei taida olla.”

6. Terveiset Suomen käsipalloväelle?

– “Muistakaa että tuomarit ovat myös ihmisiä.. 😉 Haluamme vain mahdollistaa sen että kaikki halukkaat saavat harrastaa tätä vauhdikasta lajia joka on meille kaikille erityisen tärkeä!”
– “Vaikka on ihan paikallaan kyseenalaistaa erotuomareiden toimintaa, olisi tärkeätä, että aloittaville erotuomareille ei anneta mitään palautetta ottelun aikana vaan kaikessa rauhassa vasta ottelun jälkeen. Tämä todennäköisesti kasvattaa paremmin nuoren erotuomarin itseluottamusta ja kannustaisi jatkamaan erotuomarina.”
– “Kom ihåg att ge unga domare rätten att göra felaktiga beslut, ta en diskussion med domaren efter matchen i stället, och
börja kanske med att ge positiv feedback, alltså poängtera vad som gått bra.”
– “Auttakaa minkä pystytte hankkimaan erotuomarikandidaatteja. Antakaa pelaajina, valmentajina ja vanhempina nuorille erotumareille mahdollisuus – sitä antavat valmentajat pelaajille – harva pelaajista on heti valmis, pitää hankkia kokemuksia ja usein näitä tulee virheiden kautta.”
– “Tarvitaan kaikkia käsipallosta kiinnostuneita ihmisiä vetämään samaan suuntaan. Ei voi olla niin että ollan vihollisia ja inhotaan toisia. Se on säälittävää ja mikäli haluamme kehittyä niin asenteista se lähtee.”

7. Vapaassa sana-osiossa sain  kiitosta siitä että käytän hetken aikaa tähän kirjoitukseen, tähän tärkeään asiaan joka liiankin usein menettää rakentavan hengen, ja tähän asiaan jota pitäisi saada kehitettyä eteenpäin yhdessä jotta rakasta lajia voidaan harrastaa. Vastauksissa tuli myös ilmi seuraava kultainen lause: “Utan domare blir det ingen match. Fair play också mot domaren.”

Henkilökohtaisesti haluaisin kehottaa kaikkia kokeilemaan tuomarin työtä. Vaikka en itse ole suorittanut tuomarikoulutusta tai koetta, olen aikoinaan valmentajana toiminut epävirallisissa harjoitusotteluissa ja harjoitusten yhteydessä toiminut tuomarina, ja se on vaikeaa, ja voin vain kuvitella mitä se on korkeamilla tasoilla. Haluan nostaa hattua tuomareille siitä että jaksatte ja kannustan teitäkin kehittämään omaa toimintaa.

On helppoa istua katsomossa, nähdä kenttä “lintu perspektiivistä” ja kritisoida tuomareita, mutta tilanne ja tekeminen on jotain aivan toisenlaista kun juoksee siellä 14 pelaajan kanssa. Joten yritetään kontrolloida hieman tunteita ja käydä dialogia kabineteissa ja ottelun jälkeen rakentavalla tavalla.

Joten loppuun vielä tiivistelmä

– Tuomari on ihminen niin kuin muutkin, ja hekin tekevät virheitä.

– Kun virhe tai tulkinta on tapahtunut, keskustellaan asiasta rakentavasti kun on sen hetki, eli puoliajalla tai ottelun loputtua, ei kesken pelin.

– Antakaa nuorten/uusien tuomareiden kehittyä siinä missä pelaajienkin; “kukaan ei ole seppä syntyessä”.

– Kannustakaa tuomariksi, heistä on SUURI pula.

– Junnu-vanhempien ja -valmentajien vastuu ja rooli on kasvattaa/kehittää nuoria. Jos valmentaja tai vanhempi huutaa naama punaisena tuomarille; miksi ei kasvava lapsi sitä tulevaisuudessa tekisi? Koska me sanotaan että näin ei tehdä? Ei se näin toimi: Lead by example, not words!

– Johtavat elimet, tehkää yhteistyötä tilanteen parantamiseksi. Liitto, Tuomarivalikunta, Seurajohdot; Istukaa alas ja selvittäkää nykytilanne, analysoikaa tulos, luokaa korjaus suunnitelma, ja toteuttakaa…YHDESSÄ!

– Juniorijoukkueet, tehkää “Dickenit”, eli kutsukaa tuomareita harjoituksiin ja käyttäkää heitä hyväkseen pelaajien opettamiseen sääntöjen saloihin, sekä muurien rikkomiseen.