Vinn eller försvinn oli tilanne HIFK leirissä kun ottelu vihellettiin käyntiin tasan kello 19:00 ja Dicken kohtasi sen tunnetusti vaikean kolmannen ja ratkaisevan ottelun.
Vatsanpohjassa oli perhosia, kysymysmerkit suuret jotka pyörivät ajatuksissa kun peli vihellettiin käyntiin ja tasaisesti ottelu lähti käyntiin. Vaikkakin Dicken nappasi 0-2 johdon oli kuitenkin HIFK:n peli jotain aivan muuta kuin aikaisemmissa peleissä. Joukkueesta jopa striimin kautta huokui aivan toisenlaisen fiiliksen. Peli eteni tiukasti läpi ensimmäisen puoliskon ja puoliaikatulos olikin huippujännittävä 12-12.
Alussa vielä HIFK heitti useita tolppa heittoja joten tilanne olisi voinut näyttää jo 30 min pelin jälkeen aivan toisenlaiselta. Ensimmäisen erän selkeä kantava voima vierailla oli maalivahti Sofia Lindholm. Kyse olikin että pystyykö hän pitämään tasoaan myös toisessa koska joukkue todellakin tarvitsi häntä. HIFK:n puolustus toimi selkeästi paremmin kuin aikaisemmissa otteluissa ja tähän otteluun saatiin järjestys lähes kuntoon nousevien kakkosten vs. alla piilevän viiva tilanteissa. Aikaisemmissa otteluissa viiva on jäänyt kerta toisensa jälkeen täysin vapaaksi ja jäihin tässäkin ottelussa muutamia kertoja, mutta paljon paljon harvemmin.
Kotijoukkueen puolustuksessa oli myös yhdessä tekemisen meininkiä, useat tilanteet pysähtyivät siitä että sillä kriittisellä hetkellä kaveri oli auttamassa. Toinen selkeästi parantunut yksityiskohta oli se että sitä kontaktia annettiin aikaisin ja suht korkealla. Dicken puolustus sen sijaan ei ollut sillä omalla tasolla. Usein juostiin ristiin ja syy tähän oli juuri se että syvyys suunnassa olevat IFK pelaajat onnistuivat sekottamaan
Dickenittäret. Oli se sitten pakki tai laita joka juoksi sisään niin usein huomasi että vähintään yksi puolustavasta vieraasta oli sekaisin omasta roolista. Toinen selkeä parannus oli ratkaisujen laaduissa kotijoukkueella. Heitot olivat tarkempia ja ennen kaikkea vaihtelevasti maalikehikon sisällä. Vaikka Sofia Lindholm loistavasti pelasikin ei hän yksin voinut kaikkia heittoja ottaa kiinni.
Dicken sen sijaan näytti ajoittain erittäin hermostuneelta, ja se selkeä hyökkäys mikä heillä on ollut oli kadoksissa. Heräsikin ajatus että oliko puristusote pallosta liian kova kun ei peli kulkenut. HIFK:n kovempi puolustus taisikin hieman säikäyttää Dickenin naisia. Jos vieraiden selkein ja suurin tähti perjantai illassa oli Sofia Lindholm oli se vastustajassa Lotta Kulju. Kulju joka oli kahdessa aikaisemmassa maalissa tehnyt yhteensä 3 maalia paukutti kolmannessa finaalissa 8, ja tärkeässä vaiheessa ottelussa kaiken lisäksi.
Dicken rankaisi totutunlaisesti nopeilla mutta he eivät saaneet niitä tarpeeksi voittaakseen ottelun kun puolustus ei toiminut toivotunlaisesti. Vaikka Dicken nopeissa rankaisi siihen päästyään hyvällä prosentilla on tässä myös mainittava HIFK:n nuori maalivahti Kajsa Westerlund. 2 torjuttua pilkkua sekä tukku muita hienoja ja tärkeitä torjuntoja suorittanut nuori nainen antaa merkkejä siitä että hänestä kuullaan vielä myöhemmin, ja HIFK leiristä varmasti toivotaan että se seuraava kerta on jo sunnuntaina.
TÄMÄ oli sen tason ottelu kuin olin odottanut näkeväni jo ensimmäisessä, tai viimeistään toisessa finaalissa. Nyt oli menoa ja meininkiä, taistelua, voitonnälkää ja uhrautumista. Mielenkiinnolla odotankin sunnuntain neljättä finaalia, muun muassa senkin takia että Dicken on tässä lopussa pelannut enemmän otteluita, ja puolustusmuoto 3-2-1 on paljon energiaa kuluttava muoto, joten lieneekö pieni väsymys jo painavan heidän jaloissa, niin staattinen se puolustus oli ajoittain.
Tuomarit eivät ratkaise peliä, tai näin ainakin sanotaan mutta uskallan kyllä tässä vaiheessa todeta ääneen että tykkään paremmin tänään viheltävistä parin tuloksesta kuin kaksi aikaisempaa ottelua viheltänyt parivaljakko. Ja vain jo siitä syystä että nyt sai pelata, sitä mitä käsipallo on, eli kontaktilaji. Linja oli mielestän hyvä ja salliva ja toivonkin että tulevan ottelun tuomaroiva parivaljakko jatkaa tätä tämän päivän linjaa, eikä sitä mitä ovat esittäneet aikaisemmin tässä finaalisarjassa. En väitä missään nimessä että he ovat olleet huonoja, en. mutta oli tässä pelissä minun silmissäni selkeämpi ote mustan tiimin edustajilta.
Lopputulos ottelussa oli 26-24, ja nyt ei malttaisi millään odottaa sunnuntaita.
Budbuda 
Mutta miten paljon tuomareiden pitää sallia? Eikö ole vaarallista että annetaan repiä heittokädestä tai lyödä kaulan kun ei ehditä edelle? Sitten toisessa päässä annetaan ulosajoja un vähän pidetään paidasta kiinni. Nieminen/Tuomi olivat kyllä selkeästi parempia kaikissa otteluissa kuin Rönnberg/Westerlund, vaikkakin eivät täydellisiä. Puhtaalla fair play hengellä on paljon kivempi voittaa kuin HIFK:n rumalla pelitavalla, joka varmaan johtuu siitä etteivät he osaa puolustaa yhtä hyvin.
Arvailen, mutta olisiko sinun kannattama joukkue on Dicken tässä otteluparissa?
Pitää ottaa kielletyt liikkeet pois, kyllä, olen tästä samaa mieltä, seison kuitenkin oman mielipiteen takana minkä kirjoitin. Enkä väittänyt että Tuomi/Nieminen olisivat huonompia. Tykkään kuitenkin näissä kolmessa ensimmäisessä ottelussa että paras tuomaripari oli Rönnberg/Westerlund.
Julkaisen tänän neljännestä ottelusta kirjoituksen, ehkä kannattaa lukea sekin. 😉
Nå joo.. MInun mielestäni nimimerkki Ajj nääi kiteyttää hyvin kommentissaan (http://svenska.yle.fi/artikel/2015/04/26/nagelbitare-i-britas-femte-final-vantar#comment-241459) mistä tässä oikeasti on kyse. Ps. tietenkin kannatan Dickeniä.
Tuo kyseinen “Ajj nääi” kommentti sisältää mielestäni aika vahvan syyllistämisen sekä on nostanut esille HIFK:n “ikävät pelaajat”, sekä sitten omasta leiristä sen toisen äärilaidan. Puhtaita jauhoja ei kaikki pelaajat Dickenin leirissä myöskään ylläpidä, mutta sekin on unohdettu.
En puolustele HIFK:ta, kyllä olen itsekin sitä mieltä että siellä on ollut laittomia puolustuskeinoja, mutta miksi kaivaa vertailuun ne ääripäät?
Ja jos ulosajoja katsoo niin kyllä HIFK niitä on myös saanut enemmän, joka nyt ei tosin todista mitään, mutta osoittaa sen että kyllä tuomarit ovat poimineet vääriä puolustuskeinoja pois.
Eli kirjoittaja on ottanut vertailuun pelaaja joka ei juuri ole pelannut sekä laidan Dickeniltä. HIFK:lta sitten 2 kolmospaikan puolustajaa. Ottaisi nyt sitten edes samat pelipaikat vertailuun.
Vertailuun voisi siis ottaa:
Annika Näräkkä = Carolina Byman
Kiira Kankainen = Amanda Salenius
Jos tämän HIFK:n silmin haluaa tulkita tämän kommentin, niin tämähän on suuri kunnianosoitus HIFK:n pelaajille, koska hehän olevat todella todella hyviä pelin- ja tilannelukijoita jos pystyvät tekemään pahaa silloin kun tuomarit eivät näkisi, eikö?
Uskallan myös kyseenalaistamaan että kukaan NSM sarjassa pelaava pelaaja tietoisesti haluaa vahingoittaa vastustajaa. Jos näin on niin niitä sitten kyllä löytyy molemmista leireistä, mutta vähän eri tavalla, joka sitten ei ole sitä perään kuulutettua fair play henkeä.
Minulla on kova usko tämän päivän tuomareihin, ja he osaavat kyllä vislata niin kuin kuuluu. Paras joukkue voittakoon SM-kultaa.
Mutta mielipiteet kaikilla, oikeus tähän myös “Ajj nääi”. Ja ottaahan hän rehellisesti heti alkuun ja kirjoittaa “(kanske subjektiva)” joka myöntää että tasan ei mene keksit. 🙂
No “Ajj nääi” kirjoitti että Dickenin pelaajat luottavat, välillä vähän naiivistikin, täysin puhtaaseen peliin ja toi esiin nuo kaksi ääripäänä pelaajista jotka “pelkäävät” tekevänsä jotain väärin. Mutta vaikka ottaisimme Cainbergin ja Jääskeläisen vertailuun esim. Böckelmanin ja Gammalsin uskon kyllä että löydät enemmän vaarallisia virheitä (jää pitämään kiinni vaikka ei ehdi mukaan pelaajan eteen) näistä HIFK:n pelaajista. Pelejä katsoessa minulle tulee vaan sellainen tunne (joo, subjektiivinen tietysti) että nämä rikkeet tulevat paljon useammin, paljon johdonmukaisemmin IFK:n sankareista kuin Dickeniläisistä, jotka mielestäni nöyrästi jäävät sivuun jos huomaavat että vastustaja oli nopeampi ja vaihtoehtona olisi ottaa kiinni sivusta/takaa ym. Ehkä Dickenin joukkueessa pelaajia ja valmennusta myöten ollaan enemmän tarkkoja siitä että peli on puhdasta kuin mitä HIFK:n leirissä ollaan.
En minäkään usko että kukaan tietoisesti haluaa vahingoittaa ketään. Käsipalloa pelatessa pitää kuitenkin muistaa että se on kova kontaktilaji, ja tiedostaa tilanteen mukaan mitä voi tehdä. Jos pääsee hyökkäävän pelaajan eteen ottamaan kiinni sääntöjen mukaan pitää se tietysti tehdä. Jos kumminkin vastustaja on nopeampi ja sinä jäljessä, pitää uskaltaa todeta että “voi voi, nyt tulee ehkä maali, mutta mielummin otan vastuuni hyvästä pelistä enkä revi tai työnnä vastustajaa suorilla käsillä rikki”. Ja jos vahingossa jää pitämään kiinni pahasti pyytää toiselta pelaajalta anteeksi virhettään.
Kyllähän jotkut huomiosi pitää paikkansa, ja olen siitä samaa mieltä että Dicken luottaa enemmän nopeuteen kuin härkämäiseen tekemiseen. Mitä en allekirjoita on väittämä että HIFK pelaa tietoisesti rumemmin. Ja kirjoittamasi “jotka mielestäni nöyrästi jäävät sivuun” ei kyllä mielestäni pidä paikkansa, pitkällä aikavälillä. Tässä finaalisarjassa ehkä, mutta ei pidemmällä aikavälillä.
Uskon myös että jos nyt näihin finaalisarjan otteluihin vertaa niin on voinut olla että HIFK pelaajat jäivät enemmän kiinni repimisiin, mutta henki joka on ollut ennen viimeistä ottelua on ollut se että HIFK tietoisesti, tahallaan ja paha mielessä on tehnyt noita niin se on mielestäni valitettava. Koska siihen en usko.
Kun kyseessä on fair play henkeä, ja esim anteeksipyyntöä kun jotain on tapahtunut on molemmissa joukkueissa asiaan kiinnitettäviä henkilöitä enemmän ja vähemmän, mutta molemmista leireistä löytää heitä jotka jättää sen “sorry’n” tekemättä, ja itse pelaajia myös tuntevana voin sanoa että on olemassa tapauksia jotka ei tilanteessa ehkä sitä aina ymmärrä tehdä, ja ne jotka tietoisesti jättää tekemättä. Nimiä en lähden kirjoittamaan.
Tätä peräänkuulutettua “voi voi, nyt tulee ehkä maali, mutta mielummin otan vastuuni hyvästä pelistä enkä revi tai työnnä vastustajaa suorilla käsillä rikki” niin sitä löytyy kyllä molemmista joukkueista myös, ja näistä aikaisemmin mainituista pelaajista.
On helppoa teilata pelaaja yhden tai kahden tai ehkä jopa viiden ottelun perusteella, mutta jos seuraa pidemmällä aikavälillä niin kyllä sitä tapahtuu molemmissa leireissä että tilanne annetaan mennä ja harmitellaan vaan omaa huonoa puolustusta.
Summa sumarum, jostain syystä ollaan nostettu kaksi HIFK:n pelaajaa framille siitä että ovat pelanneet tässä finaalisarjassa kova, välillä ehkä hieman kyseenalaisesti kovaa ja välillä tehnyt virheen, mitä minä yritän nostaa esille, sitä samaa kyseenalaisesti kovaa pelaa pelaajia molemmissa leireissä, ja että yksittäisen henkilön nostamista on täysin turhaa. Nyt ovat päässeet huomioon koska finaalisarja oli mikä oli, ja huomio tähän hienoon finaalisarjaan on ollut todella suuri.
Joo. Tietenkin finaaliotteluita katsoesssa tunteet kuumenee ja on helppo ruveta syyttämään. Kyseiset pelaajat olivat ehkä “pahimpia” 3:ssa ja 4:ssä ottelussa, viimeisessä finaalissa suht puhdasta peliä. Ja ammattitaitoiset, tasapuoliset tuomarit!