Keskiviikko, Pirkkola, ja kello 18:15. Silloin tuomarit vihelsivät pilliin ja osa 2 NSM finaaleista kaudella 2014-2015 lähti käyntiin. Oliko HIFK ottanut itsensä niskasta kiinni? Oliko Dicken liian itsevarma? Kuka vei pisteet ja otteluvoiton, siitä seuraavassa.

Odotukset korkealla istahdin nettistriimin ääreen katsoakseen mitä tuleman piti, ja alku olikin jännittävä. HIFK näytti ottaneen opikseen ensimmäisestä finaalista ja otti jopa johdon itselleen alussa. Mutta ajassa 15:22, Martina Genberg teki maalin, ja tämän jälkeen show oli kovin ykspuolinen. HIFK teki tilanteeksi 8-9 ajassa 14:35, mutta sitten maalinteko tyssäsi täysin. Tästä 14:35 ja 30:00 min välissä vierasjoukkue onnistui kahdesti, toistan, kahdesti tekemään maalin. Tämäkö piti olla se rutinoitu ja sarjan kovin joukkue? Mainittakoon että tässä samassa ajassa kotijoukkue Dicken teki 9 maalia.

Puoliaika tulos jo näytti että eikähän tämä ollut tässä, kun valotaululla loisti kotijoukkueelle 17-11. Itse jopa harkitsin koneen sammuttamista ja keskittymistä kahteen vähän huonolla tuulella olevaan kaksoseen, mutta pieni kipinä minussa vielä eli että ehkä tästä vielä tulee ottelu.

Tässä vaiheesa moni varmasti tyrmäisi minut, koska uskallan edellisen kirjoittaa, mutta minun silmin HIFK oli kuin divarijoukkue tänään. Oikeastaan tämän koko ottelun voisi melkein kuvata niin että kentällä oli mestika joukkue vastaan divarijoukkue. Se että rutinoitunut joukkue ei saa rikottua Dicken 3-2-1 puolustuksen on kovin vaikeaa ymmärtää. Olisi vielä luullut että kentän ollessa isompi olisi joku ymmärtänyt muistuttaa että laidatkin saa osallistua peliin, oli se sitten sisäänjuoksu tai vauhdin antoa pakeille. Nyt he seisoo jöpötti laidoissa liiaksi ja pakit haki vauhtia, jos haki, toisistaan.

Minulla ei ole mitään tilastoa, hoidinhan samalla kuin katsoin ottelua kaksosia, mutta yleiskuvaksi minulle jäi että HIFK:n 9m pelaajat olivat peli, joka ei toiminut hyökkäyksessä. Heittoja lähti mitä ihmeellisistä paikoista, heittojen laatu oli, no, kehno. Ja niinkuin itse ottelu selostajakin totesi muutamaan kertaan, olisi kuin HIFK:lla kukaan ei seurannut mihin heitot suuntautuivat. Sinnikkäästi heittoja ohjattiin oikealle puolelle maalia, Sofia “Ia” Lindholmin silmin katsottuna vasemmalle, ja heitot olivat niin systemaattisesti sille puolelle, että hänhän melkein seisoi siinä valmiiksi ja olisi helposti voinut liimata useamman heiton. Silloin kun heitot suuntautuivat toisaalle olivat ne suurimmalta osin myös maalissa. Mainittakoon että kyseinen “Ia” pelasi hyvin, mutta suurta apua hänellä oli puolustuksestakin.

Ottelun jälkeisessä haastattelussa HIFK valmentaja totesi että he eivät ole saaneet useaan viikkoon kovia harjoitusotteluita, mutta tämä nyt ei minulle selityksenä oikein uppoa, koska kait he sentään harjoittelivat?

Niin paljon teknisiä virheitä, niin paljon huonoja ratkaisuja tuli että yllä mainitulla selityksellä sitä ei voi selittää!

Mitään kunniaa en ota pois Dickeniltä. He pelasivat vakuuttavasti ja jos ylläpitävät edes 60% tämän päivän tasosta tulevat he voittamaan perjantaina SM-kultaa. Dickenin 3-2-1 oli liikkuva ja iski hyvin kiinni oikealla hetkellä ja striimin välityksellä näki että tätä ollaan harjoiteltu “muutamia” tunteja hallissa. Dickenin pelaajat vaikuttivat selkeästi määrätietoisempina kentällä, ja selkeästi nälkäisempinä, mutta ennenkaikkea Joukkueena, ja juuri sillä kliseisellä “isolla J:llä”. Jotain HIFK:n heikosta puolustuksesta, Dickenin hyvästä hyökkäyksestä sekä HIFK:n heikosta maalivahtitilanteesta kertoo Dickenin tekemät 33 maalia finaalissa. Ne kerrat kun HIFK:n palloton pelaaja juoksi sisään oli tuloksena melkein aina jokin vaaratilanne, tai ainakin siihen oli mahdollisuutta.

No, seuraava koitos on perjantaina Helsingin Urheilutalolla klo 19:00, ja mikäli HIFK ei löydä sitä puuttuvaa ratasta ennen sitä, on enään toinen pronssiottelu edessä ja kaikkien pelaajien kesäloma alkaa. Onnittelut vielä Dickenille toisesta vakuuttavasta voitosta!

Onkohan Dickenin joukkueenjohto jo tekemästä t-paita tilausta painatuksella, sekä lippisten brodeerausta?