Rutiini on hyvä asia lapsen kanssa, siihen kannustetaan ja suositellaan jotta elämä helpottuu ja tämän allekirjoitan, mutta…

…vaikka kuinka on ollut sama rutiini kohta vuoden verran niin siinä vaiheessa kun lapsi ja isä on ollut hereillä aina 01:00 asti, jonka jälkeen toinen vanhempi tuli hätiin, jotta saisin jotain unta ennen viikon viimeistä työpäivää, ei se rutiini auta toimimaan. 😦

Tänään oli vaikea aamu. Tyttäreni on erittäin mielipide vahva ja olenkin siirtynyt jonkun aikaa sitten jo tyyliin, tässä kaksi vaihtoehtoa, valitse kumpi. Tämä jotta saadaan itsemme liikkeelle aamuisin. Sukat, paidat, housut ja välillä jopa vaipan hän saa valita mieluisan, oli se sitten “up and go” tai tarravaippa. Mutta tänään mikään ei kelvannut, ja jos hän jonkin valitsi, esimerkkinä housut, niin se sekunti päätöksen jälkeen kun aloitin niiden pukemisessa, oli ne jo vaihtuneet vääriksi housuiksi. *huoh* 

Aamu oli niin vaikea että päätin kertoa päiväkotiin aamuisesta ja varoitella joista he tokaisivat rauhallisesti; “eiköhän se tuosta parane kohta!” (näin toivon minäkin) 😉

Mielenkiinnolla odotan raporttia kun pääsen kotiin siitä miten päivä oli hänellä sujunut. Saas myös nähdä jos meillä on samanlainen rumba ensi yö myös, toivoittavasti ei. Mutta kun kuitenkin yritän löytää se hyvän puolen kaikesta niin todettavaa on se, että olen tässä lyhyessä vanhemmuusajassa löytänyt aivan uuden hermon jota venyyttää ja pinnan kiristelyssä minusta on tullut aika hyvä, vaikka itse sanonkin.

Mutta kyllä nämä raskaat hetket kestää ja jaksaa, koska onhan se perusta kuitenkin se, että tyttäreni on kaikki kaikessa ja rakkaus häntä kohtaan on rajaton. ❤