Moni minut tunteva, tai tätä blogia seuraava on saanut tietoonsa että minulla on ollut ongelmia unen määrän, sekä laadun kanssa aika pitkään. Aika pitkään tässä vaiheessa tarkoittaa vuoden verran. Vaikeudet alkoivat ennenkuin kaksoset syntyi ja sitä on jatkunut, jatkunut ja jatkunut.

Vielä ei ole sitä iloista kirjoitusta jossa voisin sanoa kertoa että nyt on tilanne korjaantunut, mutta pientä valonpilkahdusta on näkymässä tunnelin päässä. Tekijäitä tähän tilanteen paranemiseen on varmasti se että lapset ovat kasvaneet ja näin tilanne parantunut, sekä se että olemme päässeet siihen mitä itse kutsumme “nollatilanteeseen”. Toisin sanoen rajulla dieetillä olemme saaneet ne huonot aineet pois kaksosilta jolloin he ovat rauhoittuneet eikä jatkuvaa huutoa ja muuta ikävää oloa ole.

Tällöin olemme myös saaneet nyt reilun kuukauden nauttia perus iloisista tytöistä jotka kehittyvät hurjaa vauhtia ja nykyään jo kävelevät kalusteita pitkin lyhyitä matkoja. Mutta mitä uneen tulee niin iloitsen siitä että käyrä on noussut ylöspäin, ja vaikka hitaasti, hitaasti kasvaa on kuitenkin suunta ylöspäin. 🙂

Totaali uni, 13.10.2015 (kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä)

Muistettava on että nämä luvut tulevat älyrannekkeesta joka on öisin asetettu ns. night mode:een joka ei tietenkään ole absoluuttinen, mutta uskon että se on vahvasti suuntaa antava.

Uskon vahvasti siihen että kun aikaa kuluu enemmän, ja tytöt kasvavat niin tilanne paranee entisestään, ja yksi käännekohta tulee varmasti olemaan kun kaksoset nukkuvat pitempiä unia. Vielä ovat hieman rauhattomia ja syövät öisin. Vielä on vaikeaa sanoa onko se valitettavasti, vai onneksi, mutta nyt ollaan menossa vuoden pimeinpään aikaan, joka voi joko aiheuttaa sen että nukun paremmin, tai sitten ei. Mutta uskon parempien unien aika koittavan lähitulevaisuudessa.

“I were like counting sheep, but started to run out of sheep to count, so…!”