Viime kirjoituksessa tulikin ilmi että meille on syntynyt lisää jälkipolvea, ja oikein kaksin kappalein.

Tänään saimme sen vahvistuksen mitä olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa, saamme tytöt kotilomalle huomenna ja tarkistuskäynti on ensi viikon tiistaina 23.12., tämä tarkoittaa myös että toinen toive, eli “jouluksi kotiin” näyttää aika toteutuvan. Tytöt Tiuhti ja Viuhti ovat kasvaneet todella hienosti ja tänään pienempi (Viuhti) on myös ylittänyt “maagisen” 2kg painorajan. Tiuhti on jo tässä vaiheessa 2,3kg.

Olemme myös nähneet molemmat tytöt ilman nenä-vatsa letkua ja muita johtoja, ja tällöin tytöt näyttävät jo ihka oikealta ja “isolta” vauvoilta.

Vaikka olen todella iloinen siitä että saamme heidät vihdoin kotiin, vaikkakin kotilomalle, saamme samalla myös paljon miettimisen arvoista. Tähän saakka ei ole oikein saanut sitä oikeaa tunnetta siitä että he ovat meidän lapset ja mitä kaikkea heidän hoitaminen sisältää, kun ovat olleet hoidossa muualla. Melkeinpä on tuntunut siltä että olemme vain työkseen hoitamassa heitä, koska käytännössä olemme olleet 9-16 sairaalassa joka arkipäivät.

On ollut niin monta tuntia vuorokaudessa kun he ovat olleet ammattitaitoisten hoitajien hellässä huomassa.

Mutta mitä se arki tulee tuomaan mukanaan?

Tytöt syövät 7krt vuorokaudessa(n. 60ml), heidän maitoon lisätään ravintoaineita, he saavat rautalisää … and what not. Joten verrattuna vaikkapa esikoiseen jolloin syöttö tarkoitti että hänet siirretään paremman puoliskon rinnalle ja se oli siinä. Nyt kun heitä on kaksi niin toinen tulee saamaan pullosta. Tämän lisäksi tietenkin tulee punnitukset, pesut, vaipan vaihdot ja vaikka mitä vielä. Joten kyllä tämä tulee menemään ihan työkseen. Vaikka kaikki on mennyt tytöillä vain eteenpäin on kuitenkin huoli suurempi siitä että he ylläpitäähän pulssinsa, saturaatiot ja muut toiminnot. Ovathan he tarpeeksi lämpimät, eiväthän he makaa liikaa toisella kyljellä ja kaikkea muuta mitä voi kuvitella.

Monella vanhemmalla on huoli alussa että hengittäähän lapsi ja mitä muita komplikaatioita, ja nyt meillä on siis keskoset. Tämä tulee tuottamaan monta unetonta hetkeä ja hätkähdystä päivään.

 Mutta olen loppujen lopuksi luottavainen siihen että tämäkin hoidetaan, ja jälkikäteen hymähdetään että olipas turhia pelkoja, ja vaikka jo vaipan vaihto oli … haastavaa kun oli unohtanut paljon sitten esikoisen vauva ajan ovat kaikki tulleet nopeasti tutuksi jälleen ja heitä käsittelee jo varmin ottein. Olemmekin saaneet paljon hyvää palautetta hoitajilta jotka luo lisäuskoa että kaikki tulee päättymään hyvin.

Kaiken tämän myllerryksen kuuluu kuitenkin myös sekin puoli että esikoinen tulee huomioida ja hoitaa, ja olemme päättäneet että hänet otetaan mukaan tekemiseen niin paljon kuin vain mahdollista, jotta hän saa tunteen siitä että saa olla mukana, eikä häntä unohdeta tai sivuuteta. Ja oman mausteensa tuo sekin että nyt tähän tulee vielä joulu ja uusivuosi jotka omalla tavalla aiheuttaa lisää maustetta tähän alkuaikaan. Mutta tämänkin käännämme positiivisen puoleen että nyt ainakin saadaan yhteistä aikaa kaikki 5 eikä heti alkuun pala niin paljoo isävapaapäivä ja muuta. 🙂

Hauska asia tapahtui myös tiistaina kun satuimme olemaan Jorvilla silloin kun Espoon Blues liigajoukkue vieraili ja teki Kummit ry:n kanssa todella hienoa työtä. Joukkue kiersi sairaalaa ja extempore päätin pyytä kaikilta nimmarit. Tästä tulikin hieno muisto kaksosille tulevaisuuteen, koska lakana laitetaan raameihin ja tyttöjen huoneeseen kun aika koittaa heidän muuttaa omaan huoneeseen.

Olemme myös Jorviaikana saaneet vierailut Sairaalaklovnit ry:ltä. Ja hekin ovat hienosti piristäneet päiväämme kahtena maanantaina. 🙂