Tässä taannoin ilmoittauduin spontaanisesti Midnight Run 2014 tapahtumaan joka siis on 10 km juoksukilpailu, tai joillekin on, mutta uskaltaisin sanoa että suurimmalle osalle osallistujille se on hauskanpitoa ja kunnon ylläpitoa. 

Itse olen sen juossut kerran aikaisemmin ja silloinkin tavoite oli päästä maaliin ja juosten koko matkan. Treenaaminen väheni vähenemistä sen jälkeen kun tyttäreni syntyi. Nyt kuitenkin veljeni kannustamisen takia sitten ilmoittauduin, tein treeniohjelman ja aloitin treenaamisen. Tiesin että kunto on huono mutta ehkä en tiedostanut että se oli mennyt niin happamaan tilaan. Sunnuntaina tein ensimmäisen juoksuharjoituksen sekä samalla testin nykytilasta ja päätin että kuntotilani tulisi nyt korjata.

Sunnuntain juoksun pituus oli 7,7km(aika: 56,13),  joka ensikosketukseksi oli aika raju. Jalat hapoilla, huohotus kuin 90 vuotias kahden rapun nousun jälkeen, vapisevin käsin, aivan jokapaikasta hiestä märkä, suu kuiva kun saharan dyynit ja energiat nollissa saavuin kotiin ja kirosin edellisen perjantain ilmoittautumista sekä kilpailuviettiä joka monesti on ohjannut ja vaatinut minulta puristamaan enemmän kuin keho välillä sallisi. Samalla odotin jännityksellä seuraavan päivän olotilaa, mahtaisinko päästä sängystä ylös ollenkaan.

Harjoitusohjelmassani seuraava tapahtuma olisi heti maanantaina jolloin juoksisin lyhyemmän ja toivon mukaan hieman palauttavan juoksun joka olisi n. 4km pituinen. Aamulla pääsin sängystä ylös ja olotila oli yllättävän hyvä, kolottihan jalkoja ja alaselkää, mutta laitoin sen huonojen juoksukenkien piikkiin.

Illalla tyttären mentyä nukkumaan vedin kengät jalkaa ja suuntasin ulos juoksemaan. Ajalla ei pitänyt olla mitään merkitystä, olihan tämä palauttava lenkki, mutta kun juoksu lähti käyntiin n. 2km kohdalla oli tuntemukset niin hyvät ja mainitsema kilpailuvietti heräsi henkiin, tarkoitti tämä että jälleen menin silmät sumeena eteenpäin. Lenkistä tuli 4,2km ja ajaksi muodostui 27,21. Kotiin tultaessa oli tuntemukset yllättävän hyvät ja edellisen päivän kiroilut oli jo vahvasti laimentunut.

Tiistai ja keskiviikolle en ollut suunnitellut mitään suoranaista harjoitusta, mutta kun käsipallo ystävä kyseli minut mukaan harjoituksiin tiistai aamuna, ja olo oli hyvä, vaikkakin jalat tuntuivat puunrungoilta niin lähdin mukaan. Olihan edellisestä lajiharjoituksesta vierähtänyt todella monta kuukautta. Tyttären iltatoimet ja hallille. Harjoitusten ensimmäiset 15~25min oli todella raskaita. Olihan hallissa kuuma eikä ilma kiertänyt mitenkään, mutta kyllä suurin syy oli kahden edellisen päivän juoksuharjoitukset. Juoksusta ei meinannut tulla mitään, voisin itse asiassa kuvitella näyn olevan vertailukelpoinen siihen samaiseen 90v rollaattori käyttäjään. 

Mutta sitten yllätykseksi jotain tapahtui, kun lihakset alkoivat päästä käyntiin oli juoksu yllättävän rentoa ja vaikka olin kaukana omista huippunopeuksista oli fiilis kuitenkin huipussa, tästä voineenkin kiittää todella mukavia joukkuekavereita. Tämä 90min halliharjoitus meni kuin siivillä ja tuntui melkein loppuvan kesken.

On mukava löytää harjoittelun kipinän uudestaan pitkän tauon jälkeen, vaikka olikin pelkkä lenkkeily joka on aina mielestäni ollut tylsää. Rehellisesti sanottuna niin onhan se vieläkin mutta ei ehkä yhtä pahasti kun aikaisemmin. Nyt seuraava harjoitus on tarkoitus tehdä torstaina jolloin ohjelmassa olisi samainen 4,2km lenkki.

Vaikka usein hihittelen monelle koska materiaalit ovat lajia tärkeimpiä niin tällä kertaa totuus omalla kohdalla on se että 4~5 vuotta vanhat lenkkarit eivät palvele juoksemista asfaltilla, joten kävin ostamassa uudet itselleni, ja kun nyt hihittelen katson samalla peiliin. 🙂

Tänään onkin sitten kroppa yllättävän vetreässä kunnossa ja pohdiskelin jo itsekseni että pitäisikö tänään lähteä kokeilemaan uusia juoksukenkiä, varsinkin kun näin ikävän mutta ajatuksia herättävän videon (löytyy tämän postauksen lopussa) jonka ystäväni oli linkittänyt Facebook:iin. Tämä varoittava esimerkki tehosi minuun niin vanhempana kuin urheilijana, ja olisi toivottavaa että myös muut näkisivät ja ottaisi neuvosta vaarin, koska ylensyönti ja liikkumattomuus on nykypäivän ongelman, eikä pelkästään maailmalla, vaan myös täällä koti-Suomessa.

Joten ulos leikkimään ja urheilemaan lastenne ja tietenkin itsenne takia.

Maltti, ja huonosti nukuttu viime yö kuitenkin pitää minut kotona tänään ja otan vapaa-illan harjoittelusta, koska en lähden juoksukilpailuun  tekemään urotekoja, vaan leikkimielisesti juoksemaan veljeni kanssa sekä kokemaan hauskaa tapahtumaa, johon muuten pystyy vielä ilmoittautumaan, joten rohkeasti vain mukaan!